Uskallapa tiputtaa se! (+ ARVONTA)

YHTEISTYÖSSÄ IPANAINEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lil’ Sidekick -kiinnitysnauha kuulosti ensin pikkuvauvojen tarvikkeelta, joilla pidetään purulelu tai lusikka tallessa, mutta mietittyäni asiaa hetken totesin, että kyllähän meillä on tällaiselle tarvetta ja suostuin testaajaksi tuotteelle. Kuten arvelinkin, käytämme näitä eniten matkoilla, kun siirrymme paikasta toiseen. Nauha on useimmiten kiinni pojan rattaissa, autossa turvakaukalon lähellä tai kantorepussa. Nauhassa on yleensä kiinni juomapullo tai Nöpsyn lelu.

Parhaiten tämän autotilanteen olisi voinut kuvata meillä mummolassa, kun Nöpsy matkustaa yksin takapenkillä ja on helpompaa, että vesipullo on helposti lapsen saatavilla. Meidän autossammehan minä olen yleensä vieressä ojentelemassa vesipulloa, mutta ehkä ajatus tulee näistäkin kuvista selväksi. Tuolla narulla on mahdollista kiinnittää todella pieniä asioita kuten lusikka tai kynä, mutta myös isoja niin kuin suosikkipehmolelu, sillä nerokas säätömekanismi mahdollistaa kiristyksen. Ai niin, myös lippis roikkuu usein mukana kiinnityshihnassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kantaessa tämä nauha on ollut myös suurena apuna. Viimeksi eilen kävimme katsomassa lentokoneita ja otin taaperon selkääni kantorepussa. Nöpsy vaan päätti näköjään innostuksissaan kaivautua repusta melkein ulos, kun näki ensimmäisen lentokoneen. Kuvien Tulakin on saatu Suomen parhaasta verkkokaupasta nimeltä Ipanainen ja reppu on ollut käytössä jo parisen vuotta. Kantoreppu on siitä mukava, että siihen saa tuon hihnan kiinnitettyä melkeinpä mihin kohtaan vaan. Meillä juomapullo kulkee parhaiten tuossa sivussa, mistä Nöppis saa sen helposti itselleen. Oikeasti korpeaa tuo ipanan asento, kun kysyin vielä mieheltä, että onhan se nyt hyvin siellä. Ilmeisesti on sittenkin helpompi ottaa pikkumies itse selkään kuin jonkun avustuksella, vaikka luulisi toisesta ihmisestä olevan apua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus jonkin asian hyödyllisyyden tajuaa vasta silloin, kun sitä testaa itse osana omaa arkea. Siksi halusimme tähän yhteistyöpostaukseen mukaan arvonnan. Nyt kolme onnekasta lukijaa voi voittaa itselleen oman silikonisen Lil’ Sidekick -kiinnitysnauhan. Kommentoi tähän postaukseen perjantaihin 2.9.2016 kello 22:00 mennessä, missä tilanteessa SINÄ käyttäisit tuollaista nauhaa apunasi. Voittajat saavat vapaasti valita, ottavatko itselleen palkinnoksi harmaan, vihreän vai pinkin nauhan. Tasapuolisesti arpaonnea kaikille, me lähdemme viettämään laatuaikaa mummon kanssa Helsingin turistikohteisiin! :)

Vieroitusaikataulu eli taaperon vieroittaminen

Nyt, kun imetys on ihan sataprosenttisesti mennyttä elämääni, voin kirjoittaa vieroituksesta vähän paremmin kokemuksiani. 2-vuotiaan taaperon vieroittaminen rinnalta sujui meillä yllättävän hyvin. Minä odotin, että olemme molemmat lapsen kanssa aivan hajalla ja itkuisia, mutta toisin kävi. Oma oloni oli ja on edelleen välillä haikea, mutta Nöppis otti elämänmuutoksen hyvin. Siis todella hyvin! Poikaa on leikkisästi kutsuttu Tissi-Taneliksi, koska rinta on maistunut hyvin ja sitä on kaiveltu esiin itse vaikka missä. Käytöksessä selkein muutos on se, että Nöpsy kiipeää nykyään yhä useammin syliin ihan vaan halittavaksi. Unitissiä on siinä mielessä ikävä, että lapsi nukahtaa edelleen parhaiten kainalooni ihan minuun kiinni. Hän lopetti yöheräilyt kuitenkin heti, kun imetys loppui eikä muiden pelotteluista huolimatta herännyt tuttuun imetysaikoihin yöllä. Muutaman kerran yössä hän saattaa herätä, mutta nukahtaa pian itse takaisin.

bebe au lait iina

Annoin pojalle 12.7. viimeisen kerran päivällä maitoa. Siitä eteenpäin tarjosin rintaa vain illalla, kun tuli aika nukahtaa, ja tietysti yöllä, kun lapsi heräsi. Yritin nukuttaa pojan takaisin ilman rintaa vain häntä hellästi selästä silittelemällä, mutta annoin maitoa yöllä aina pyydettäessä. Vain päivämaito oli niin sanotusti kielletty. Tässä vaiheessa rinnat olivat iltaisin täynnä ja aristivat päivisin. Ei mikään mukava vaihe enkä huomannut, että maidontuotanto olisi hidastunut päiväimetysten jäätyä pois. Tämä vähennys oli ehkä tarpeampi lapsen tottumisen kuin rintojeni kannalta.

Seuraava vaihe alkoi 10 päivän päästä siitä, kun päivämaidoista luovuttiin. Viimeinen iltaimetys oli haikea, vaikka tiesin, että tulisin imettämään vielä yöllä muutaman kerran. Lähdin viikonlopuksi siskolleni toiseen kaupunkiin ja risteilylle, jotta poika unohtaisi tissittelyn helpommin. Pojilla sujui viikonloppu todella hyvin eikä minun tai maidon perään kuulemma juuri kyselty. Tuskaisimmassa vaiheessa kirjoitin tämän postauksen siitä, miten alkaa vähän kaduttaa, että imetys lopetettiin. Palattuani laivalta, tapahtui heti ensimmäisenä iltana tämä ihme, jota en osannut alkuunkaan odottaa.

Imetyksen lopettamisen jälkeen ensimmäiset 10 päivää rinnat olivat aivan kivikovat ja jomottavat kuin marmorikuulia täynnä. Koetin välttää lypsämistä, jotta maitoa ei muodostuisi lisää. Tuska oli kuitenkin niin suuri, että lypsin vähän kerrallaan ja maksimissaan. kerran päivässä. Muutamana päivänä rinnat vuotivat kunnolla, lopulta maitoa tuli vain puristamalla.

Kun Nöppis oli ollut 14 päivää ilman maitoa, hän kyseli vieläkin sen perään. Joka päivä poika osoitti etumustani ja matki juomisääntä hymyillen. Kun sanoin, että maito on ollut, hän vain hymyili ja kääntyi pois. Piti silti ilmeisesti tarkistaa, ettei tilanne ollut yllättäen muuttunut. Tässä vaiheessa rinnoissani ei ollut enää  möykkyjä ja suureksi yllätyksekseni niiden koko oli jälleen normaali. Sain siis omat, pienet rintani takaisin jo kahdessa viikossa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen päivä ilman maitopyyntöä saavutettiin, kun päiviä oli kulunut 28 lopettamisesta. Tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta pahimmillaan rintani olivat niin raskaat ja venyneet, että olisin voinut syöttää parisängyn toisella reunalla makaavaa lasta liikkumatta häntä lähemmäs. Rinnat ovat kuitenkin palanneet aivan entiselleen. Ne ovat jälleen oikeilla paikoillaan eli eivät jääneet riippumaan navan korkeudelle tai mitenkään venähtäneet niin, että muistuttaisivat tyhjiä pusseja. Mitkään taivasta kohti kurottelevat pallot rintani eivät ole koskaan olleet. Älkää uskoko kaikkia kauhutarinoita siitä, että imetys muka pilaisi rinnat. Minä imetin aivan järjettömän paljon, en käyttänyt tukevia liivejä, annoin rintojeni venyä enkä rasvannut niitä kiinteyttävillä voiteilla, mutta ne palautuivat silti. Niinkin voi siis käydä, että taaperon vieroittaminen käy helposti ja äiti palaa nopeasti ennalleen. :)