Olipa kerran sen pituinen se

Ehei, otsikon ei ole tarkoitus olla härski. Jos se tuntuu sellaiselta, vika on korvienne välissä. Ajelemme tässä juuri kohti Helsinkiä. Miehen kesäloma on ohi ja arki starttaa huomenna sellaisella kokoonpanolla, että minä olen flunssassa ja Nöpsykkä aivastelee väsyneenä, mutta perheen työmyyrä on toistaiseksi terve. Toivottavasti elämä alkaa sujua, vaikka uuteen nukutustyyliin pitääkin totutella kotona ja pottatreenejäkin jatketaan taas pian. Muistin juuri, että lakanoiden vaihto jäi puolitiehen, kun lähdimme lomalla, joten ennen kuin tämä väsynyt perhe pääsee nukkumaan, pitää vielä pussitella peittoja ja muutama tuhat tyynyä. Äh, olisi vaan pitänyt myöhästyä ja vaihtaa sillä kustannuksella lakanat ennen lähtöä. Uni painaa jo silmäluomia ja kotimatka on vasta alussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tyhjensin kamerani muistikorttia ja tajusin, etten kirjoittanut viikonloppulomastani vielä sen enempää. Lähdin viime sunnuntaina ystäväni kanssa vuorokaudeksi Viking Grace -laivalle tarkoituksenamme rentoutua kylpyläosastolla ja juoruta. Kuvailin satamaa ilta-auringossa, näkymiä hyttimme ikkunasta ja tietysti kutsuvia valkoisia lakanoita, joissa saisin levätä kovien pallotissieni kanssa. Ajattelin, että kirjoitan kunnon matkapäiväkirjaa ja kuvailen koko risteilyn ajan hauskoja kuvia tekemisistämme. Toisin kuitenkin kävi. Seuraava kuva iltapalastani on nimittäin samalla reissun viimeinen. Että sellainen äidin leporeissu. Kotiin palasin perinteisen risteilyflunssan kanssa, jonka saan joka kerta, kun käyn laivalla. Lämpimät terveiset (ilmeisesti) laivan ilmastoinnille! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siili piilossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki alkoi siilistä, joka piilotteli Biolan-kuorikatesäkkien takana. Lähdimme joukolla terassille ihailemaan sekä siilin piiloleikkiä että auringonlaskua. Olimme katselleet olohuoneessa telkkaria jo vähän aikaa tarkoituksenamme rauhoittua unille. Mummon huuto kuitenkin aiheutti säpinää, kun takapihalta löytyi piikikäs vieras. Rassukka juoksi piilosta toiseen, mutta eteni kuitenkin urheasti eteenpäin. Odotimme, minne siili olisi menossa, jotta näkisimme sen määränpään. Ja vihdoin siili lähti jälleen liikkeelle uusimmasta piilostaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siellä me sitten loiskuttelimme pienissä lätäköissä vastamaalatulla terassilla. Lopulta toivotimme siilille hyvät yöt ja siirryimme sisälle nukkumaan. Siili oli ajatuksissani vielä sisälläkin, kun toivoin, etteivät naapurin kissat löytäisi sitä. Tänään poika nukahti viereeni rauhallisena, kun lauloin Sininen uni -laulua kolmatta kertaa hänelle. Toisen säkeistön lopulla kainalostani kuului pitkä huokaus ja täydelliset ripset rauhoittuivat pienten suklaasilmien sulkeutuessa. Toivottavasti kiharapää näkee kauniita unia. Miten lapsilla voikin olla niin kauniit ripset? ♥