Lomaviesti

”Valitsemaanne blogiin ei juuri nyt saada yhteyttä.

Yrittäkää myöhemmin* uudelleen.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

*torstaina helteiden jälkeen

Korukuvaukset Kylmäkoskella

Junailimme taas hetkeksi maalle ja loppuviikon paluu kaupunkiin kauhistuttaa jo nyt. Kuinka tulenkaan kaipaamaan aamukahvia ulkona ja sitä, miten terassilta voi vahtia hiekkalaatikolla leikkivää poikaa. Leikkien kesken pääsee sisälle vessaan minuutissa ja eväätkin voi huutaa jonkun tuomaan sisältä. Ruoho on vihreää ja pehmeää, joten pienet kaatumisetkaan eivät niin harmita. Tästä blogista alkaa tulla jo itseääntoistava, kun haaveilen vaan vihreämmästä ja rauhallisemmasta kodista. Ja vielä turhaan. Kysyin mieheltä, ottaisiko hän hypoteettisesti mieluummin ison pihan vai purjeveneen. En jotenkin ylläty, että vastaus oli purjevene.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyödynsin synnyinpaikkakuntani vihreät maisemat pienimuotoiseen kuvausprojektiini, sillä Pinjalta tuli korulähetys Inspiraatio-sivun kuvia varten. Teemme töitä yhdessä, kuten jo aiemmin kirjoitinkin, jos joltakin on mennyt tämä tieto ohitse. Imetyskorut ovat uusin hurahdukseni, tykkään käyttää näitä lähes päivittäin. Tai no, en muuten olisi lähtenyt kuvaajaksi ja malliksi korujen Inspiraatio-sivulle. Ajattelin, että voisin jossakin vaiheessa arpoa noita koruja, jotka ovat olleet ylläni vain kuvien ajan ja jotka omistan jo melkein samanlaisia versioina. Jos siis tällainen kantokoruarvonta kiinnostaa? Nämähän sopivat moneen käyttötarkoitukseen eli vaikka äiti ei imettäisi, lapsi voi nakertaa näitä helpottamaan hampomista. Tai voihan korua käyttää ihan muuten vaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän ohjelmassa ei ole tänään mitään sen erikoisempaa kuin ehkäpä pulahdus järveen ja tietysti niitä ulkoleikkejä auringossa. Lämpöä on sen verran yli 20 astessa, että kylpyammeen tai kahluualtaankin voisi jo täyttää ulos. Viime kesänä vesileikit olivat aikamoinen hitti pojan mielestä enkä usko, että ne kiinnostaisivat tänä kesänä ainakaan yhtään vähempää.

Jättäkää muuten ne raskausonnittelut suosiolla kirjoittamatta kommenttiboksiin. Se on vaan tuon mansikkatopin malli, joka luo illuusion pyöreämmästä masusta. Oikeasti se masu on jo litistynyt ihan kivasti, kun vähensin leivän määrää ruokavaliossani. Pahalta tuntuu, sillä rakastan leipää, mutta oloni on paljon parempi ilman sitä. Mietin, pitäisikö se jättää jopa ihan kokonaan pois. Onko muilla kokemusta leivättömyydestä? Onkohan leivälle jotakin hyvää korviketta, jos kuitenkin tykkää nakertaa jotakin rouskuvaa? Hapankorput ja näkkileipä kun ovat suorastaan pakkomielle minulle! :D