Rapakuntoinen äiti ladulla

Palautumiseni raskaudesta ja synnytyksestä on ollut sellaista vuoristorataa, että välillä on tehnyt mieli julistautua täysin pullamössömutsiksi ja muuttaa sipsipussin kanssa sohvan upottavimpaan nurkkaan. Tai siis ei sipsipussin, vaan suklaalevyn, sillä raskausaikana loputon suolarakkauteni muuttui säälittäväksi sokerihimoksi. Sekin vielä! Yksi asia, joka pelotti erityisen paljon, oli hiihtäminen synnytyksen jälkeen. Suunnilleen puolet raskaudestani oli yhtä tuskaa kivuliaiden iskias-ongelmien vuoksi ja odotin synnytystä kovasti myös siksi, että voisin taas kävellä ilman kipuja. Vähänpä tiesin, sillä alaselkäkivutpa eivät kadonneetkaan kokonaan, vaikka Nöppis syntyi ja vartaloni alkoi palautua. Aloittelin lenkkiharrastusta synnytyksen jälkeen ja jossakin vaiheessa huomasin, että juostessa alaselkäkipua ei juurikaan esiinny. Harmittava juttu on se, että tykkään kävellä paljon ja kävellessä kipua taas tuntuu.

hiihto2

Olen muutaman kerran kävellyt ja hölkännyt Pirkan hölkkä -tapahtumassa, joka on 33 kilometriä pitkä reitti. 20 kilometrin jälkeen jalkoja alkaa hapottaa todella, mutta selkäni on ollut aika okei. Eipä ole enää, sillä synnytyksen jälkeen jouduin luovuttamaan kesken suorituksen juurikin tuon 20 kilometrin kohdalla ja sitä ennen olin jo 10 kilometriä nieleskellyt itkua ja pyytänyt huoltopisteeltä kylmägeeliä selkääni. Voin kertoa, että olen sen verran päättäväinen tapaus, että ihan pienestä kivusta en lopeta, vaan vasta sitten, kun epäilen, että saatan tehdä itselleni hallaa jatkamalla suoritusta. Pelästyin tuota kertaa aika pahasti ja siksi harmittikin, kun viikko sitten 5 kilometrin hiihtämisen jälkeen alaselässä alkoi tuntua tuttu kipu.

hiihto

Tälläkin kertaa kuuntelin vartaloani ja tulkitsin sitä niin, että nyt kyseessä ei ole enää hermo, joka on puristuksissa, vaan lihaskipu, joka johtuu siitä, etten ole käyttänyt selkälihaksiani viime aikoina. Siispä hiihdin muutaman päivän päästä toisen lenkin ja sitten 10 kilometrin lenkin. Vaikka alaselkä ei tuntunut ihan koko matkaa hyvältä, alkoi se jotenkin kantaa paremmin. Siksi hiihtelin tänään 17 kilometriä eli Jalanti-järven ympäri ja arvatkaapa mitä? Selässä ei juuri tuntunut! Ehkä tässä vahvistetaan nyt selkää niin, että pidemmät kävelylenkitkin alkavat taas sujua. Ajattelin varata PT-tapaamisen kuntosalilleni ja pyytää treeniohjelman, joka vahvistaa nimenomaan keskivartaloani eli tuota alaselkää, joka jumittui raskaudesta täysin, mutta myös vatsalihaksiani, jotka nekin ovat rapakunnossa. Tästä se lähtee! :)

Psst! Ilman lisäenergiaa en olisi jaksanut hiihtää tuota pitkää lenkkiä. Tuplan energiapatukka on kuin taivas maan päällä. NAM!

Aitoja iltahetkiä

dav dav dav dav

Lattialla on yksinäinen auto, tukko kissankarvoja ja yöhousut. Poika on juuri nukahtanut supersankariyöpuvussaan, joten äiti poimii lattialta tietokoneen kirjoittaakseen vähän blogiinsa. Äiti ottaa kamerapuhelimellaan muutaman kaunistelemattoman kuvan, joita ei käsittele lainkaan ennen julkaisua. Äiti kun on sitä mieltä, että välillä tarvitaan kiiltokuvablogiähkyyn auttavia aitoja kuvia. Hän miettii, onko seonnut vai vain väsynyt, koska kirjoittaa itsestään yksikön kolmannessa persoonassa. Äiti hörppää vettä, koska herää muuten aamulla karmeaan janoon. Vettä kuluu päivässä useita litroja, jotta maidontuotanto pysyy hyvin käynnissä ja jotta olo on virkeämpi. Lopuksi äiti muistuttaa, että koruarvontaan ehtii vielä osallistua, ja toivottaa kaikille kauniita ja aitoja unia! :)