Olkaapa niin hyvät korvamadosta! Reiman Fox-haalari inspiroi leikkimään äsken valotaululla haalarin kuvaamista varten. Vaihtelen tuohon valoon tekstiä muutaman päivän välein. Se kiinnittää aina ensimmäisenä vieraiden huomion, kun joku on käymässä meillä kylässä. Ajattelin tilata tuohon lisää symboleja ja ehkä pastellivärisiäkin kirjaimia. Mutta niin, tuosta haalarista. Pohdiskelin, voiko lapsen kokoa jotenkin ennustaa, jotta voisin tilata haalarin jo seuraavaksi talveksi. Jahkailin päivätolkulla, mutta lopulta klikkailin 92-kokoisen haalarin itselleni. Tai siis Nöpsylle. Reiman omasta verkkokaupasta haluamani koko oli jo ehtinyt loppua, mutta onneksi eräässä toisessa nettikaupassa oli vielä jäljellä yksi haalari – ja juuri haluamaani kokoa.

Viikonlopun jyllännyt vatsatauti alkaa olla selätetty. En ole ihan varma, oliko miehen hyvä lähteä hakemaan Mäkkäristä pullia, kun on juuri parantunut, mutta minkän sitä mies hampurilaishimolleen voi. Minulle ei kuulemma löytynyt ElMacoa, joten mökötän illan sohvannurkassa. No, en suinkaan. Järjestelen itse asiassa keittiön kaappeja, jotta saisin keittiöön jotakin järjestystä ja logiikkaa. Tällä hetkellä kattiloita löytyy lattianrajasta, suosikkilasit ovat ylimmillä hyllyillä ja puolet omistamistani tavaroista on hukattu. Suursiivous tulee siis tarpeeseen. Käyttäkää te sunnuntai-iltanne johonkin hauskempaan! :)

Kommenttihaaste oli huikea idea! Se päättyi osaltani virallisesti eilen, mutta aion kyllä jatkaa kommentoimista. En tosin ihan jokaisen postauksen, sillä välillä oli todella vaikea keksiä mitään sanottavaa postauksesta. Tämä lähinnä silloin, kun oli uteliaisuudesta avannut jonkun Ö-luokan julkkiksen blogin ja lukenut todella sekavan ja aivan liian henkilökohtaisen blogitekstin. Haasteen aikana blogiini jätettiin moninkertainen määrä kommentteja, mutta sen lisäksi kommentoin itse aktiivisesti blogeja, joita haasteen aikana luin. Luen paljon puhelimella, joten kommentointi aiheutti lievää peukalojumitusta, mutta se on sen arvoista. Kommenttihaasteen jälkipyykki oli siis positiivista.

Pyykistä puheen ollen. Meillä jyllää täällä kotona vatsatauti. Mies lähti eilen töistä aikaisessa ja on maannut puolitajuttomana nukkumassa siitä asti. Muistan lapsuudestani, miten kamala vatsatauti on, joten toivon, että säästyn siltä itse. Lapsuuteni ”oksennustautilääke” oli alkuperäinen Jaffa, jota hainkin eilen kaupasta. Minähän en ole voinut juoda Jaffaa lapsuuteni jälkeen, koska yhdistän sen aina oksentamiseen. Kyseinen limu on pilattu minulta. Parantumisvaiheessa parasta masulle ovat korput ja niiden kanssa nautittu tee. Tämän opin vasta muutama vuosi sitten, mutta se todella toimii! Tätä yhdistelmää käytetään ainakin muutamassa sairaalassa ja vanhainkodissa. Vähän harmittaa, kun huomiselle sovitut leikkitreffit taitavat nyt mennä taudin takia pyllylleen, mutta onneksi Nöpsy on jo tällä viikolla päässyt monta kertaa leikkimään. Olemme kyläilleet enemmän kuin normaalisti yhden kuukauden aikana.

Torstain aloitimme aamiaisella Jonnan luona. Söimme pitkän kaavan mukaan ja ihan rauhassa. Jonna oli keittänyt puuroa, jota Nöpsy kauhoikin iso lautasellisen masuunsa. Sen lisäksi maistelimme karjalanpiirakoita, croisantteja, marjoja ja jogurttia. Aamiainen maistui vieraalla paikassa hyvin. Uusi mehustusharrastukseni on lähtenyt vähän käsistä, mutta sen sijaan, että olisin aamulla herännyt mehustamaan meille mehua, aamiaisella oli valmismehua. Ihan täyden kympin aamupala. Kiitos Jonna, kun saimme tulla kylään! :)