BEBEN ADVENTTIKALENTERI 1/4

”Yöllä aasi heräsi kummalliseen ääneen. Joku huusi. Voi, sehän oli vauva. Maria oli synnyttänyt Jeesus-vauvan keskellä yötä. Vauva oli kääritty kapaloon, kasgasriepuun ja sille oli valmistettu seimeen, eläinten syöttökaukaloon vuode. Nyt sillä oli nälkä ja se halusi saada maitoa. Aasia väsytti ja se meni takaisin nukkumaan.”

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Jonkun ajan päästä se heräsi taas kummallisiin ääniin. Aivan kuin joku koputtaisi ovella. Sieltähän tuli sisään paimenia lampaiden kanssa. He ryntäsivät vauvan luokse. He katsoivat sitä ihmetellen ja polvistuivat sen eteen. He kertoivat ihmeellisen tarinan. Enkeli oli tullut heidän luokseen laitumelle. Paimenet olivat pelästyneet, mutta enkeli oli sanonut heille: ”Älkää pelätkö. Minulla on teille iloisia uutisia. Teille on syntynyt pelastaja, auttaja. Te löydätte hänet seimestä kapaloituna.” Ja yhtäkkiä enkeleitä olikin ollut valtava määrä. Enkelit olivat alkaneet laulaa ja kiittää Jumalaa. Sitten enkelit olivat menneet pois näkyvistä.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Beben adventtikalenterin ensimmäisen adventtiluukun takana on pieni aasi. Uuden talvihatun esittelyn ohella tahtoisin nostaa esille ihanaa kampanjaa, johon Taikalinna-nettikaupassa törmäsin. Ostamalla verkkokaupasta tai Facebookin kautta hauskan Tinttu-hatun, lahjoittaa automaattisesti toisen hatun HOPE-järjestölle, joka sitten jakaa hatut edelleen suomalaisille vähävaraisille, huostaanotetuille tai kriisin kohdanneille lapsille joululahjoiksi. Meidän pikkuisellemme sopi parhaiten isoin korvin varusteltu, tummempi PikkuAasi-hattu, joka on suomalaista käsityötä ja ihanan lämmin. Pitää kylläkin vaihtaa tämä kokoa isompaan, sillä tuossa kuvaillessa huomasin, että tilaamamani hattu oli hieman liian nafti. Joulukampanjan yksityiskohtiin voi tutustua täällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Paimenet olivat päättäneet lähteä heti katsomaan, olivatko he nähneet unta vai oliko tarina tosi. Maria, Joosef, paimenet ja aasi olivat aivan ihmeissään ihmeellisestä tarinasta. He kiittivät yhdessä Jumalaa Jeesus-vauvasta. Sitten paimenet lähtivät takaisin laitumelle hoitamaan lampaita. Ja he kertoivat ihmeellisen tarinan Jeesus-vauvasta jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle. Aasi meni tyytyväisenä takaisin unille. ”Kyllä omistajani oli oikeassa. Tämä oli todella tärkeä ja jännittävä päivä. Minä sain olla paikalla kun Jumalan Poika syntyi maailmaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi juttu vielä. Toimithan 15.12. mennessä? ♥

(lue koko joulutarina täältä)

Superäidit eli miten pystyä mahdottomaan

Harva asia on ärsyttävämpi kuin ihminen, joka tuntee jonkun, joka on jotakin, mitä sinä vain toivoisit olevasi. Kuulostaako kateellisen ihmisen toteamukselta? Sitä tuo olikin. Tilanne on niin tuttu, että nykyään, kun sama virsi alkaa soida, korvani menevät automatisoidusti lukkoon. En jaksa enää kuunnella ylistyslauluja, sillä en saa niistä minkäänlaista motivaatiota omaan elämääni, vaikka jotkut ilmeisesti niin luulevatkin. Oikeastaan päinvastoin. Nämä ihmiset latistavat itsetuntoani ja sanalla sanoen masentavat minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilanne etenee esimerkiksi näin. Olet suunnittelemassa ristiäistarjoiluja ja päätät tilata tarjottavat jostakin, jotta ehdit keskittyä täysillä siivoamiseen ja muihin järjestelyihin. Paikalle saapuu ihminen, joka tuntee superäidin. Hän ihmettelee, miksi et leivo kolmenlaisia pikkuleipiä, kahta makeaa kakkua, pyöräytä muutamaa piirakkaa ja laita simaa käymään juhlaa varten. Hän kun tuntee superäidin, joka teki niin ja siivosi vielä lisäksi. Tunnet itsesi löysäksi p*skaksi ja haluat vajota maan alle.

Myös tämä seuraava kohtaus käy hyvästä esimerkistä. Ihailet, kuinka vatsasi onkaan litistynyt synnytyksen jälkeen, vaikka pelkäsit, että se jää isoksi pullamössömöykyksi. Vierestäsi kuuluu jonkun ääni, joka kertoo, miten hänen superäiti-ystävänsä itse asiassa laihtui raskausaikana ja lähti synnytyslaitokselta vanhoissa farkuissaan vatsa täysin kiinteänä. Harkitset pussikeittokuuria ja rasvaimua samalla, kun kiroat tämän superäidin alimpaan suohon.

Mietipä hetki, kun olen koettanut jo muutaman tunnin ajan saada vauvaasi hiljenemään. Vauva ei syö, vaippa on kuiva, pikkuinen ei nukahda vaunuihin eikä hiljene edes sylissä hyssytellessä. Kurkkuasi kuristaa väsymys ja pettymys olemattomaan äidinvaistoosi. Kuulet läheltäsi ihmettelyä siitä, miten huono äiti olet, kun et osaa pitää lastasi tyytyväisenä. Hänen ystävänsä, superäitien klaaniin kuuluva valioyksilö, kun tietää heti vauvan inahdettua, mikä lapsella on hätänä ja tulkitsee jälkeläisenä eleitä niin nopeasti, ettei vauva ole itkenyt kertaakaan syntymänsä jälkeen. Tuijotat valvottujen öiden synnyttämien, moninkertaisten silmäpussiesi yli ihmettelijää ja mietit, miksi ihmeessä sinulle on suotu lapsi, kun et selkeästikään sovi äidiksi. Et ansaitse lastasi ja hän kärsii, kun joutuu elämään kanssasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sanamuodot superäiti-tarinoissa ovat luonnollisesti syyllistävät. Hyvä esimerkki voisi olla: ”Miten SÄ et jo ole omissa mitoissasi, kun Viivi kuitenkin palautui viikossa?” Samoin tämä kuulostaa tutulta: ”Ai taasko se itkee? Tajuatkohan sä antaa sille tarpeeksi ruokaa, kun tuo Jarnan vauva ei kyllä itke noin usein eikä näytä noin rimpulalta?” Nouseeko verenpaine tällaisesta vertailusta? Voi kuulkaa, niin minullakin! En tahtoisi kuulla noita lauseita, mutta en myöskään tahtoisi olla missään asiassa se Iina, jolla on kyllä aikaa pyörittää kahta blogia vauva-aikana, joten miksei muilla muka olisi. Luuleeko joku ihan tosissaan, että noista tarinoista saa jotenkin energiaa omaan jaksamiseen? Lähinnä tekee mieli hyökätä superäidin kimppuun, jos minulta kysytään.

Hyökkäyshaluistani huolimatta kyse ei ole suinkaan siitä, että olisi jotenkin väärin antaa kunniaa heille, jotka pystyvät hyviin suorituksiin. Kyse on siitä, että äitiyden eikä elämän ylipäätään pitäisi olla suorittamista ja vertailua. Jos ihminen on ahdistunut tai hänellä on ongelma, apu ja kannustaminen ovat avain ratkaisuun. Ja ei, kannustamista ei ole se, että kertoo tapauksesta, jossa joku superäiti on ratkaissut ongelman nanosekunnissa. Parempi on auttaa etsimään ratkaisua ja lohduttaa, ettei maailma kaadu siihen, että asiat ottavat aikaa. Niin se vauvojen kanssa usein nimittäin menee meillä normaaleilla äideillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedättekö muuten, mikä on kaikista kamalinta? Se, että superäiti saattaa olla yksi ja sama ihminen, joka näyttää upealta heti synnytyssalista palatessaan ja järjestää yksin uskomattomat ristiäiset samalla, kun identtiset neloset hymyilevät tyytyväisinä hänen käsivarsillaan. Lannistavaa? Kyllä, ainakin minun mielestäni.

(rekvisiittakosmetiikat saatu)