Haamuimettäjä

Halloweenin kunniaksi imetysmietteideni kuvituskuvat ovat vertahyytäviä. Ne napsittiin Tampereella American Dinerissa tänään, kun muistin poikaa imettäessäni (ja taidokkaasti samanaikaisesti kanasalaattia syödessäni ja somettaessani), että tarkoitushan oli tosiaan jo ajat sitten kirjoittaa julkisilla paikoilla imettämisestä. Hauska muuten, miten tuosta minusta otetusta kuvasta tuskin edes tajuaisi, että imetän siinä. Jätetään kuitenkin jaarittelu sikseen ja hyökätään aiheen kimppuun.

Raskausaikana päätin, että minusta ei tule äitiä, joka imettää julkisilla paikoilla. Söin sanani jo ensimmäisen kahden viikon aikana synnytyksestä, kun Särkäniemestä ei löytynytkään nopeasti vauvanhoitohuonetta, jossa olisi ollut nojatuoli. Siinä minä sitten imetin delfinaarion aulassa huivi suojanani ja mietin, että kaatuvatko muutkin periaatteeni yhtä nopeasti. Tässä imetystilanteessa seuranani oli äitini ja olimme taaimmaisessa peränurkassa, mutta ei mennyt montaakaan päivää kun jo imetin ystäväni vierellä. Ja sitten ihan tuntemattomien ihmisten keskellä kahvilassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ennen lapseni syntymää mietin, että oman rinnan paljastaminen edes osittain on jotenkin sopimatonta toisen ihmisen läsnäollessa. Rinta ei symboloinut minulle lapsen ruokalähdettä, vaan jotakin intiimimpää, joten en ymmärtänyt, miksi joku halusi tai miten joku kehtasi pitää rintaansa esillä. Olen vahvasti sitä mieltä, että synnytyslaitoksen mentaliteetti, jonka mukaan kuka tahansa henkilökunnasta voi vaan tarttua rintaasi ja auttaa vauvaa oppimaan oikean imuotteen, hämärsi jotenkin mielikuvani siitä, kuinka normaalia on kulkea rinta paljaana tai kuinka yksityinen asia oma paljas rinta on. Samoin ajatusmaailmani, jossa muut ihmiset jotenkin pitävät imetystä ällöttävänä, outona tai hämmentävänä muuttui. Kätilöopistolla kuka tahansa saattoi istua missä tahansa imettämässä, joten totuin siihen, että imettäminen on yhtä normaalia kuin vaikkapa se, että lukee lehteä julkisella paikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainoa huono asia tässä maailmankuvan muuttumisessa onkin sitten se, että kaikki ihmiset eivät vietä aikaa synnytyslaitoksella, joten heille julkisella paikalla imettäminen ei todellakaan ole arkipäivää ja se todella saattaa tuntua hämmentävältä. Muistan, kuinka itsekin ennen lasta mietin, että onko se niin kova homma mennä imettämään jonnekin katseilta suojaan. Mutta vessassa imettäminen tuntuu jotenkin likaiselta. Muut ulostavat siellä, missä lapseni syö. Nykyään mietin, miksi niin edes pitäisi tehdä? Miten te suhtaudutte imettämiseen julkisella paikalla? Sana on vapaa.

Kolmen vartin päiväunet

Ruokkiessani Finski-kissaa mietin, että pojan olisi kohta hyvä käydä päiväunille. Edellisistä unista alkaa olla tunteja. Maitokaan ei enää maistu ja väsynyt kitinä ärsyttää jo lasta itseään. Babysitteristä kuuluu jokeltelua ja istahdan pojan lähelle sohvalle kahvimuki seuranani lukemaan kirjaa. Välillä kurkistelen kirjan takaa lasta ja kikatamme yhdessä jollekin, mitä kukaan muu ei voi ymmärtää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhtäkkiä tulee hiljaista. Puoli sivua aikaisemmin poika on hytkyttänyt itse sitteriään ja nauranut ääneen, mutta lopulta uni on voittanut. Siirrän vauvan matkasänkyyn nukkumaan, sillä vaikka sitterinkin saisi uniasentoon, sängyssä on kunnon patja. Kun vauva tuhisee peittonsa alla, käyn hakemassa itselleni toisen kupillisen kahvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietin, kuinka ihana onkaan olla täydessä hiljaisuudessa. Jo muutaman minuutin jälkeen se alkaa kuitenkin ärsyttää ja päätän katsella televisiosta jotakin. TV-ohjelmankin läpi rakkaan tuhina kuuluu tasaisena läheltäni. Vilkaisen aina välillä, että kaikki on hyvin ja hiljalleen alan jo odottaa, että poika herää päiväuniltaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tasan 45 minuuttia sen jälkeen, kun olen vilkaissut kelloa, poika jokeltaa minulle matkasängystään. Nostan virkeän nuoren miehen leikkimatolleen. Olemme jo vähän aikaa sitten kiinnittäneet perheessämme huomiota siihen, että 45 minuutin unisyklin jälkeen pojan uni on levottomampaa. Silloin hän joko herää tai nukahtaa uudelleen päiväuniaan jatkaen. Yöllä syklien välillä vauva joko herää syömään tai vain avaa silmänsä pieneksi hetkeksi kuin tarkistaen, että kaikki on hyvin. Sitten unia voikin taas jatkaa seuraavat kolme varttia. Hassu tapaus tuo pieni miehemme! :)