Synnytyskertomus: PÄIVYSTYSOSASTOLLA

SYNNYTYSKERTOMUKSEN ENSIMMÄINEN OSA LÖYTYY TÄÄLTÄ.

Aamulla, kun kello alkoi lähestyä yhtätoista, tarkistimme viimeisen kerran, että sairaalakassissa oli kaikki tarvittava ja lähdimme Kätilöopistolle. Siellä minulle tehtiin sisätutkimus ja supistuksiani sekä vauvan sydänääniä seurattiin vähän aikaa. Jostakin syystä supistusten väli piteni synnytyslaitoksella jopa 20 minuuttiin, minkä vuoksi olisin normaalisti joutunut takaisin kotiin odottelemaan. En edes ollut auki kuin kahdelle sormelle. Rutiinitutkimuksessa minulla todettiin kuitenkin B-streptokokki (lisätietoja täällä), josta en ollut ikinä kuullutkaan, ja sain käskyn jäädä päivystysosastolle.

SK4

Päivä päivystysosastolla kului hitaasti. Sain neljän tunnin välein suoneen lääkettä, jotta synnytyksessä vauva ei saisi minulta tartuntaa. Muuten ei olisi keljuttanut jäädä laantuneiden supistusten kanssa osastolle, mutta tiesin, että jos synnytys ei käynnistyisi ennen iltaa, mies joutuisi lähtemään yöksi kotiin. Tieto siitä, että täällä saisi vahvempia lääkkeitä supistuskipuihin kompensoi kuitenkin harmia. Päivän aikana minusta otettiin verikokeita, olin tasaisin väliajoin käyrillä seurattavana, sain suoneeni lääkkeitä ja muutenkin ympärilläni tapahtui koko ajan. Viereisessä sängyssä huuto-oksentava intialainen nainen onnistui sekä herättämään sääliä että ärsytystä, joten kiitin luojaani, että mies vietti koko päivän vierelläni oloani piristäen.

SK5

Koska tablettimuotoiset kipulääkkeet eivät auttaneet supistuskipuihin, mies nipisteli nilkkoja aina pahimpien kipujen iskiessä. Myös leuan rentouttaminen auttoi. Sellaista luomukivunlievitystä meillä. Illalla mies lähti yöksi kotiin ja minä jäin yksin kärsimään sänkyyni. Ainut pätkä, jonka sain yöllä nukuttua, oli se kahden tunnin jakso, joka seurasi kankkuuni iskettyä kipulääkettä. Puolentoista vuorokauden unisaldokseni kertyi siis vain muutama hassu tunti. Olin väsynyt ja itkuherkkä. Toisen päivän aamuna mieheni riensi heti aamusta vierailuajan alettua takaisin luokseni. Kävimme välillä alakerran kanttiinissa, mutta pääasiallisesti keskityimme selviämään kipeistä supistuksista. Aika mateli, mutta vaikka olisin voinut nukkua ajan puolesta, kipujen vuoksi en pystynyt siihen.

SK6

Vähän ennen puoltapäivää lääkäri tuli tutkimaan minut, kiinnitti vauvan päähän anturin, joka seurasi pikkuisen sydänääniä ja teki päätöksen, että minut laitettaisiin heti tippaan, joka käynnistäisi supistukset uudelleen ja sen myötä synnytyksen. Lapsivesieni menosta oli tässä vaiheessa jo kuitenkin puolisentoista vuorokautta, joten jotakin piti tapahtua. Tässä vaiheessa kalvot puhkaistiin. Siirryimme siis toiseen kerrokseen synnytysosastolle jännittynein tunnelmin. Toivoimme, että muutaman jo tunnin päästä elämässämme olisi uusi, pieni ihminen. Toisin kuitenkin kävi.

SYNNYTYSKERTOMUKSEN KOLMAS OSA LÖYTYY TÄÄLTÄ.

Kielisuudelmia

WP_20140730_008

”I kissed a cow – and I liked it!”

Huomenna koittava viikonloppuloma vanhempieni luokse maalle taitaa tulla optimiaikaan, kun jälkeläiseni vaihtaa tyynyliinastani löytyvän lehmän kanssa jo varsin intensiivisiä kielisuudelmia. Syy suuteloihin taitaa tosin löytyä siitä, että näin helteillä nukun tuo tyyny ”peittonani” eli rintojen päällä, jotta sängyn vieressä puhaltava tuuletin ei pääse kylmettämään maitobaaria. Oli syy tämä tai jokin muu, suuteluhetki sulatti sydämeni.