Anu Sinisalo: ”Unelmani ovat toteutuneet eri lailla kuin ajattelin”

”Elämässäni mikään ei ole mennyt ihan perinteisellä tavalla”, toteaa näyttelijä Anu Sinisalo. Hän on saavuttanut urallaan paljon, mutta polku menestykseen ei ole ollut helppo.

Kamera rakastaa näyttelijä Anu Sinisaloa, 50.  Kyse ei ole pelkästään siitä, että hän on kaunis nainen, vaan myös hänen poikkeuksellisen vahvasta intensiteetistään, kyvystään heittäytyä hetkeen ja olla täysin läsnä.

Hänellä on takanaan kohta kaksikymmenvuotinen ura näyttelijänä. Freelancervuodet ovat vieneet häntä teattereiden ja kesäteattereiden lavoille sekä televisiosarjoihin ja elokuviin.

Kaiken kansan tietoisuuteen hän tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun hän näytteli televisiosarjassa Helppo elämä Mikkosen perheen Jaana-äitiä. Anu sai roolisuorituksestaan Venla-palkinnon vuonna 2009.

Vuonna 2014 Anu palkittiin parhaan naispääosan Jussilla roolisuorituksestaan Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuvassa elokuvassa Ei kiitos.

”Monet unelmani ovat toteutuneet, mutta eivät välttämättä juuri siinä muodossa kuin ajattelin.”

Hän sanoo tuntevansa suurta kiitollisuutta tästä hetkestä ja siitä elämästä, jota on saanut elää.

”Ihan varmasti se ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimisia, ei helppoa elämää, mutta kellä se nyt olisi. Joskus toki olen ajatellut, että olisihan se ollut kiva, jos kaikki olisi mennyt jotenkin totutun kaavan mukaan, mutta kun ei. Elämässäni oikeastaan mikään ei ole mennyt ihan perinteisellä tavalla”, hän summaa.

”En ole kovinkaan suunnitelmallinen”

Myös Anun elämänkumppani, näyttelijä Antti Reini on tuttu näyttelijä Ruotsissa paitsi suomalaisten Vares-elokuvien tähtenä myös ruotsalaisten tuotantojen kautta. Antti teki Ruotsin läpimurtonsa jo 1990-luvun alussa, jolloin hän näytteli pääosaa Åmselen kolmoismurhan tapahtumiin perustuvassa, useita palkintoja keränneessä ruotsalaiselokuvassa Il Capitano.

Antin ansioilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että myös Anu on saanut tukevan jalansijan näyttelijänä naapurimaassa.

Hänen tiensä ruotsalaisiin rikossarjoihin avautui sattuman kautta.

Hän tutustui Helppo elämä -televisiosarjan tuotannon aikana henkilöön, joka teki roolituksia myös ruotsalaistuotantoihin. Juuri tuolloin Suomesta etsittiin ruotsin kielen taitoista näyttelijää Arne Dahl -sarjaan poliisin roolia näytelleen, suomenruotsalaisen näyttelijän Niklas Åkerfeltin roolihahmon vaimoksi.

Anu pyydettiin koekuvauksiin. Hän sai roolin.

Nykyään Anu kertoo yhä enemmän ja enemmän luottavansa siihen, että ihmisen elämänkartta aukeaa juuri tällaisten sattumien kautta.

”Kielimuuri koulussa otti koville”

Äitiään Anun on kiittäminen kauaskantoisesta valinnasta. Äiti halusi laittaa tytön steinerkouluun, joka sijaitsi kivenheiton päässä kodista.

Steinerkoulussa on mahdollista jatkaa ylioppilaaksi saakka. Kirjoituksiin asti Anu ei jatkanut.

”Lukio jäi kesken. Aloin odottaa poikaani 18-vuotiaana”, hän sanoo.

Seurustelu lapsen isän kanssa oli kestänyt jo pitkään, ja rakastavaiset asuivatkin yhdessä. Lapsi oli toivottu lisä elämään.

Tiet veivät kuitenkin eri suuntiin. Anu erosi Aleksin isästä pojan ollessa puolitoistavuotias.

Anu oli parikymppinen ja pikkulapsen yksinhuoltaja. Hän jäi asumaan omaan huusholliinsa pojan kanssa.

Nuorella äidillä oli lapsi huolehdittavanaan. Töitä piti löytää. Anu oli töissä vaatekaupassa, jonkun kesän tsupparinakin ja sitten keskusneitinä eräässä vaatefirmassa.

Muistot niistä vuosista ovat jääneet sumeiksi. Lapsi vei kaiken huomion.

”Päätin kokeilla, pärjäänkö pääsykokeissa”

Aleksi oli noin kuusivuotias, kun Anu Sinisalo pyrki Teatterikorkeakouluun. Elämä oli jo muutenkin uusilla uomilla. Anu seurusteli ja asui uuden elämänkumppanin kanssa. Naimisissa he eivät olleet, mutta suhde kesti niin pitkään, että edelleenkin Anu kutsuu tätä ihmistä ex-miehekseen.

Anu ei ollut käynyt kovin paljon teatterissa, mutta oli ollut avustamassa oopperassa. Hän arvelee, että siitä lähti kimmoke lavalla olemiseen.

”Päätin kokeilla, pärjäänkö pääsykokeissa. Olihan se aikamoinen tilanne. Suurin osa siellä oli hyväkuntoisia ja tiesi, mitä tuleman piti. Pumppasimme ja juoksimme lenkkejä. Mietin, että voi Luoja. Jos jaksan parkkipaikan ympäri juosta, niin hyvä on.”

Ihan niin se ei mennyt. Hän selvisi hyvin.

”Pääsin sisälle kertalaakista. Opiskelemaan pääsy oli taas niitä kummallisia käännekohtia elämässäni ihan kuten Ruotsiin näyttelemään päätymisenikin. Isoja, käänteentekeviä hetkiä, jotka vievät sinut uusiin, ennalta arvaamattomiin tilanteisiin”, Anu sanoo.

 

 

Teksti Eija Aatela
Kuvat Fabian Björk
Oman Ajan numero 7-8/2015

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee