4 näkökulmaa lumikenkäilyyn

Lumikengillä liikkuminen on poikkeuksellisen monipuolista lihastreeniä. Suomalainen maasto sopii paremmin lumikenkäilyyn kuin hiihtoon, mutta kengät ovat jääneet 6 000-vuotisesta historiastaan huolimatta suhteellisen harvinaisiksi erikoisuuksiksi. Tässä on neljä näkökulmaa uusvanhaan kuntovälineeseen.

1. Fysiologia

Lumikengillä liikkuminen on poikkeuksellisen monipuolista lihastreeniä. Esimerkiksi upottava umpihanki antaa polvea nostaville lonkan koukistajille enemmän työtä kuin mikään muu liikuntamuoto ehkä suojalkapalloa lukuun ottamatta. Ylämäkeen nouseminen haastaa etureidet ja alamäki takareidet. Sivusuunnassa mäkeä nouseminen treenaa sekä reisien lähentäjiä että loitontajia.

Lihastreeniä tärkeämpää on silti lumikenkäilyyn automaattisesti liittyvä tasapainoilu. Lumen peittämä maasto ei koskaan anna vartalon liikkua täysin vakaasti, joten liikehermot joutuvat jatkuvasti sähköttämään asentoaistiin kytkeytyviä käskyjä kaikkialle kehoon.

2. Luonto

– Lumikengillä löysin luonnon uudestaan, ulkoiluyrittäjä Pasi Juutilainen myöntää.

Lumikengät tulivat hänenkin elämäänsä lähes sattumalta. Juutilainen joutui aikanaan polvileikkaukseen, minkä jälkeen kuntoutukseksi suositeltiin vesijuoksua. Viikkokausien lilluminen uimahalleissa ei kuitenkaan kiehtonut eränkävijää, joten polven parannuttua riittävästi hän lähti vahvistamaan sitä lumikengillä pehmeään puuterilumeen.

Suomen luonto on täynnä mäkiä, notkelmia ja tiheikköjä, jonne ei pääse millään muulla välineellä kuin lumikengillä. Siksi lumikengät voivat yllättää kokeneenkin ulkoilijan.

3. Syke

Lumikengät ovat tavattoman laaja-alainen väline. Koska ne eivät ole sidottuja mihinkään maastoon, reittiin tai suoritustapaan, niiden tarjoama kuormitus vaihtelee äärimmäisyydestä toiseen.

Kevyintä kenkäilyä voi tehdä vaikka metrin päässä kävelytien reunasta, ja raskainta rääkkiä taas saa lumikengillä käytävissä juoksukilpailuissa. Useamman päivän erävaellukset ovat tietenkin kokonaiskuormituksen kannalta omassa luokassaan.

Vermontin yliopiston tutkimuksen ja myös suomalaisten kenttätestien mukaan lumikenkäily kuluttaa noin kaksi kertaa enemmän kaloreita kuin tavallinen sauvakävely samalla vauhdilla.

4. Kaupunki

Lumikenkien historian haitallisin jäänne on mielikuva, että lumikenkiä sopii käyttää vain kaukaisissa korpimetsissä. Urautuminen tien vangiksi on pahimmillaan nimenomaan taajamissa, joten siellä lumikengistä on myös eniten terveydellistä hyötyä.

Paras todiste löytyy keskeltä Helsinkiä. Olympiastadion sijaitsee Mannerheimintien, Nordenskiöldinkadun ja Helsinginkadun rajoittamalla alueella, mikä on niin urbaani ympäristö kuin tästä maasta löytyy – ja samalla se on loistava lumikenkäilymaasto.

Käytännössä tässä maassa ei pysty kävelemään sellaista lenkkiä, jonka varrella ei voisi sitaista lumikenkiä jalkaan ja singahtaa välittömästi erinomaiseen kokovartalotreeniin.

Teksti
Kuva Fotolia

Toimitus suosittelee