koivikon keskellä

Sunnuntai-iltaa! Totesin tuossa miehelle, että onpas tämä viikonloppu tuntunut ihanan pitkältä. Ehkä tuo osittain johtuu perjantain etäpäivästäkin, ja siitä että ollaan vietetty sekä eilinen että tämä päivä käytännössä kokonaan ulkona. Ensimmäinen kesäinen viikonloppu – sininen taivas ja pelkkää aurinkoa! Särkänniemi. Kesäkukkien istutusta. Trampalla pomppivat ja iloisesti kiljuvat tytöt. Pitahampparit omalla terassilla. Järvessä polskiva koira. Kesäfiilis.

Oli myös pakko juosta ensimmäistä kertaa jokakesäinen lempilenkkini peltojen keskellä ja tsekata samalla miltä lempikoivikkoni näyttää… Arvannette, että oli myös pakko raahata niin kamera kuin koirakin keskelle tuota koivikkoa :) Väinö ei tosin millään olisi malttanut poseerata kuvissa, niin paljon mielenkiintoisia hajuja koivikossa tuntui olevan… nenä vaan kääntyili puolelta toiselle hurjaa vauhtia.

Voi miten ihania nuo nuoret koivut ovatkaan – varsinkin nyt ollessaan pienenpienillä hiirenkorvilla. Ajankulun voisi oikeastaan pysäyttää ihan näillä näppäimillä – siinä vaiheessa kun luonto on juuri puhkeamassa täyteen kukkaan. Kun kaikki on vielä raikkaan vihreää… Tai viimeistään siinä vaiheessa kun syreeni kukkii ja tien pientareet ovat täynnä jos jotain luonnonkukkia. Oikein jo odotan saavani maljakot täyteen erilaisia kukkia lenkkipolun varrelta! Ihan parasta.

Nyt hetkeksi katselemaan lätkäfinaalia ja sitten kohti uutta viikkoa. Voi kunpa keli jatkuisi yhtä aurinkoisena! Pahus vaan, että helatorstaille lupailevat vesisadetta… Siitä huolimatta mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

..