turhamaisia (?) haaveita

En tiedä olenko milloinkaan kertonut olevani eläkkeellä olevien pankinjohtajan sekä pankkivirkailijan tytär. Olen pikkutytöstä asti tottunut kuuntelemaan isäni “saarnaamista” rahojen käytöstä ja tyypillinen sanonta meillä kuuluikin “syö säästäen savea sanoi sammakko pojilleen“… :D Hyvin pitkään aikuisiälle asti isälläni oli käyttöoikeus tileihini ja isä onkin tainnut olla se, joka on huolehtinut, etten ole tuhlannut ihan koko omaisuuttani turhuuksiin – siirtelemällä rahojani tileille, joihin minulla itselläni ei ollut pääsyä. Itse kun olen selkeästi tullut äitiini, jolla oli tapana pyörähtää kotimatkalla Sokoksen tai Stockmannin kautta ;) Muistan myös kuinka aikojen alussa meillä oli mieheni kanssa yhteinen säästötili, johon oli tarkoitus säästää matkoja varten. Vaan kuinka tuon tilin kanssa kävikään… mies säästi ja minä tuhlasin.

Aikana ennen lapsia en pitänyt tuhlailua niinkään pahana asiana, mihin ihmeeseen olisin edes säästänyt. Mutta sittemmin tyttärien synnyttyä on oma tuhlailevaisuuteni alkanut harmittaa. Sillä olisi toki mukavaa jos tytöille olisi kertynyt jonkinlainen pesämuna heidän muuttaessaan pois kotoa. Pesämunaa onkin onneksi jonkun verran, mutta siitä suurin kiitos kuuluu vanhemmilleni ღ Minä vasta opettelen rahankäyttöä. Syytäkin kyllä jo tämän ikäisenä! Tosin näin ruuhkavuosina tuntuu, että kaikki se raha mikä tulee, menee ihan tähän peruselämiseen ja harrastuksiin. Ja jos vielä haluaa matkustella ja ostaa juustoakin leivän päälle, eipä tuota paljon rahaa säästöön jää.

Mutta entäs kaikki ihanat turhamaiset haaveet? Aiemmin en harkinnut shoppailujani juuri yhtään, nykyään sentään hieman enemmän. Nykyään harkitsen usein niin kauan, etten enää haluakaan sitä mitä kuvittelin tulenpalavasti haluavani. Ja tottahan toki olisi kiva ostella vaikkapa merkkilaukkuja mutta onneksi nykyään järki kehottaa ensin kurkkaamaan sitä tilin (laihaa) saldoa. Olen sitäpaitsi hokannut kuinka paljon järkevämpää ne merkkilaukutkin on hankkia second handina – jos sellaisen nyt välttämättä haluaa.

Yksi turhamainen haave minulla kuitenkin tällä hetkellä on. Haaveilen nimittäin kulmien kestopigmentoinnista – tai millä microblading nimellä tuo toimenpide nykyään kulkeekaan. Muutama työkaverini on käynyt kulmansa laitattamassa ja muutenkin tuo tuntuu nyt olevan varsin in. Voi kuinka helpolta kuulostaisikaan elämä niin, ettei jokaikinen aamu tarvitsisi piirtää itselleen kulmia. Ja voi kuinka tuo olisi kätevää niin jumpalla kuin aurinkorannallakin. Kulmat pysyisivät päässä vaikka pyyhkeellä otsaansa pyyhkäisisikin… :)

Lisäksi olen kyllästynyt saamaan ihan bloginkin kautta kommentteja mitä ihmettä kulmilleni on tapahtunut. Minkäs sille voi, että joskus 90-luvulla mahdollisimman kapeat kulmat olivat muotia ja minäkin (muutenkin suht harvat) kulmani sellaisiksi nypin :D Sen jälkeen kulmani eivät juuri olekaan enää kasvaneet eli malli on pysynyt hyvin pitkälti samana vuosikymmenestä toiseen. Tähän kevääseen asti olen piirtänyt kulmani näkyviksi Lumenen kulmakynällä mutta nyt meillä on muotitietoisen tyttäreni kanssa yhteiskäytössä myöskin tämä kuvissa näkyvä Anastasian puuterimainen kulmaväri. Ihan loistava tuote kieltämättä.

Mutta silti… entäs jos varaisi ajan kulmien microblading-käsittelyyn? Kaikki kokemukset ovat tervetulleita! Laskeskelin tässä, että jos väri kulmissa säilyisi viitisenkin vuotta, ei tuo ihan hirvittävän paljon vuotta kohti tekisi… Mutta silti, voiko turhamaisempaa olla? Sillä rahasummalla mikä käsittelyyn menisi, saisimme jo osan tulevan kesälomareissun lennoista maksettua…

Tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassani kulmat on tehty tällä kulmavärillä… eron kieltämättä huomaa. Toki, eihän tuo kulmieni malli mihinkään muutu, ihan sama millä värillä kulmansa värittää :) Toisaalta koen oloni kotoisaksi tämän mallisilla kulmillani, sanovat muut niistä ihan mitä tahansa. Eli tuskin haluaisin niiden muotoa juurikaan edes kestopigmentoinnilla muuttaa.

Löysin btw. Päästä varpaisiin -blogista hauskan postauksen erimallisista kulmakarvoista. Aika hyvin sieltä do not -osastolta nämä omatkin kulmani bongasin… :D