röyhelömuodin viemää

Sunnuntai-iltaa! Onpas tämä viikonloppu tuntunut ihanan pitkältä! Johtunee siitä, että pidin perjantaina jemmassa olleen viimeisen talvilomapäiväni – neljän vapaan putki saa näemmä olon kääntymään jo yllättävän kivasti lomamoodiin. Tiedän kyllä hukkuvani työhommiin jälleen alkavalla viikolla mutta en ole suonut jonossa odottaville töille ajatustakaan viikonlopun aikana. Huomenna sitten niiden vuoro.

Muutamaan lomapäivään saimme mahtumaan niin tanssin kevätnäytöksiä kuin Särkänniemeä. Saimme myös tyttöjen serkkupojat vanhempineen yökylään. Ja silti jäi vielä eilisilta ja tämä päivä aikaa vain olla. Ja sitä todellakin olen tänään tehnyt – vain ollut. Tarkalleen ottaen istunut kirjan kanssa ulkona auringossa. Ehkä tällä aurinkoenergialla jaksaakin sitten odotella parin viikon päästä häämöttävää ensimmäistä osaa kesälomasta.

Niin ja ennätimme (helatorstaina) käydä kuvaamassa päivän asuakin. Päätin nimittäin myöntyä tämän hetken muotihoukutuksiin – tämän yhden mekon verran nyt ainakin. Rakastan tämän hetken puseroita ja mekkoja erilaisine röyhelöineen, ne ovat niin ihania ja naisellisia. Mutta tosiasiassa hyvin harva röyhelö istuu päälleni. Koen suurimmassa osassa oloni joko tätimäiseksi tai jättiläiseksi – pahimmassa tapauksessa molempia :D Tätä mekkoa minun oli kuitenkin taannoin pakko sovittaa vaikka hieman epäilinkin sen istumista ylleni… Mutta niin vain huomasin seisovani kassajonossa mekko kädessäni – siitäkin huolimatta, etten yleensä osaa käyttää vaaleansinistä (sain väristä yliannostuksen pikkutyttönä äitini puettua minut aina sinisiin vaatteisiin). Sitä en vain ymmärrä miksi kaikki kivat mekot (Mangossa, Zarassa, HM:lla) ovat hirvittävän lyhyitä? Miten näillä kuuluu esim. istua niin ettei mekko nouse korviin? Ehkä sitten etelässä osaan käyttää näin lyhyttä mekkoa sellaisenaan…?

Ohhoh, kaksi peräkkäistä postausta omilla kuvilla – taitaa olla aurinko sekoittanut meikäläisen pään :) Seuraavaksi sitten taas niitä kakkuja ja kukkia, I promise! Ja nyt lenkkarit jalkaan ja pitkälle kävelylenkille leppoisan viikonlopun päätteeksi. Tuntuu aivan uskomattomalta, että koulua on jäljellä enää tasan viikko. Ja yhtä uskomattomalta tuntuu myös se, että tanssitytön sm-kisatkin ovat ohi jo kahden viikon päästä tähän aikaan. Sen ajan kiitämisen voisi pysäyttää juurikin nyt – kun kevätkin on kauneimmillaan!

ps. Arvatkaa mikä on harmittanut minua viime päivät. Se ankea tosiseikka, ettei tyttöjen koulussa vietetä kunnollisia kevätjuhlia tänä keväänä ollenkaan. Voi kuinka olen kaikki nämä ala-asteen kevätjuhlat miettinyt, miltä tuntuukaan sinä keväänä kun omat lapset ovat lopettamassa ala-astettaan – kun istuvat muiden kutosten kanssa ruusut ja todistukset käsissään kuuntelemassa Suvivirttä… Ja nyt en sitten ikinä saa tietää miltä se tuntuu. Kyllä harmittaa! Olinhan jo henkisesti valmistautunut vuodattamaan ympärilleni lammikollisen liikutuksen kyyneleitä.