working girl – unelmat ja todellisuus

… not the job you already have.

Tuo lausahdus osui ja upposi kun hetki sitten surffailin Pinterestissa työpukeutumisinspiraatiota etsien. Olen nimittäin lähes jokaisena tämän kesän toimistopäivänä pukeutunut tähän asuun, hieman vain neuletakkia ja (mustia) housuja vaihdellen. Vaikka jokaikinen päivä päätänkin keksiä jotain muuta päällepantavaa… Vaan minkäs teet kun jossain asussa vaan viihtyy. Siitäkin huolimatta, että vaatehuoneessa olisi valittavissa muutama muukin paitapusero tai vaikkapa mekko… Monesti yritän mukamas miettiä seuraavan aamun työvaatteet jo edellisenä iltana valmiiksi – kunnes seuraavana aamuna tuo edellisillan idea ei enää tunnu ollenkaan hyvältä. Itselläni pukeutumispäätökseen vaikuttaa myös omaa elämäänsä elävä vatsani – vaatteet kun on valittava pitkälti sen mukaan, etteivät ne päivän mittaan alkaisi puristaa helposti turpoavaa vatsaani.

Miten sitten haluaisin pukeutua? Ihan erilailla! Haluaisin käyttää kotelomekkoja, kynähameita, mustia (suoriakin) housuja ja paitapuseroita. Jakkujakin välillä. Niin ja paitiksia farkkujen ja korkokenkien kanssa! Miksi en kuitenkaan pukeudu niin? Ensinnäkään vatsani vuoksi – voisiko kamalampaa ollakaan kuin istua kahdeksan tuntia tiukka kotelomekko päällä mahan paisuessa palloksi. Tai kiristävissä farkuissa, joiden nappeja ei saa huomaamatta avattua :) Toisekseen backoffice-hommissa tietokonetta tuijottaessa joustavat mustat farkut ja neule tuntuvat paljon kynähametta fiksummalta vaihtoehdolta – enhän halua olla ylipukeutunut. Mutta ehkäpä juuri siksi tuo alun lausahdus minuun kolahtikin. Että entäs jos sitä alkaisikin pukeutua unelmien työpaikkaansa ajatellen? Tosin en kyllä edes tiedä mikä se oma unelmatyöni edes olisi :D En ole ikinä kokenut tarvetta edetä nykyisellä urallani, vaan olen oikeastaan aina ollut ihan tyytyväinen toimenkuvaani. Miksi ihmeessä siis edes haluaisin pukeutua valkoiseen tiukkaan paitapuseroon ja kynähameeseen? Mitä luultavimmin siksi, että moinen asu nyt vaan näyttäisi niin pahuksen näpsäkältä – tehokkaalta, tyylikkäältä ja sopivassa määrin seksikkäältäkin :D

Muistan edelleen (ja olen aiemmin täälläkin muistellut) kuinka urani alkuaikoina, lähes 20 vuotta sitten, kävin ostamassa itselleni elämäni ensimmäisen oikean jakkupuvun Andiatalta. Vihertävää liituraitaa, kaksi nappiriviä, isot olkatoppaukset… Tuo jakkupuku ylläni istuin sitten toimistolla, valkoinen paitis jakun alla ja Burberryn pieni (koska isompaan ei ollut varaa) huivi kaulassa – ja vastasin asiakkaiden puheluihin päivät pitkät :D Mahtoi sekin näyttää kohtalaisen huvittavalta! Tosin meillä kaikilla oli kutakuinkin samanlaiset vaatteet, taisi tyyli olla silloin sellainen. Kauas on niistä ajoista pukeutumisessa siis tultu – vaikka silti näemmä edelleen haaveilenkin jakkupuvusta, hieman istuvammasta versiosta tosin :)

Ps. vanha sotaratsuni, kolmisen vuotta hyvin palvellut LG:n puhelin otti ja irtisanoutui tehtävistään viikonloppuna. Pahoittelut siis instagram-hiljaisuudesta :) Olen nyt pari päivää miettinyt minkä puhelimen hankkisin tilalle. Odotanko millainen sotaratsu töistä olisi tarjolla vai sorrunko hankkimaan ihkaoman puhelimen. Haaveilen hyvistä kuvista ja riittävästä muistista, siinäpä ne tärkeimmät kriteerit. Ulkonäön ohella toki. Olen mitä todennäköisimmin päätymässä Honor 8 -malliin puhelimen kameran saamien kehujen vuoksi. Toki olen vuosia haaveillut myös iPhonesta mutta siihen rahani eivät riitä joten edullisempaan luuriin on tyytyminen. Sitäpaitsi vitsit miten hyvännäköinen tuo Honor 8 onkaan kun puhelimia kävin tänään tutkimassa! Mutta miksi, voi miksi ainoastaan iPhoneille on tarjolla kivoja kuoria. En ala. Vanhaan puhelimeeni ei näet saanut käytännössä juuri minkäänmoisia kuoria ja voi kuinka olen haaveillutkaan kaikista ihanista Malene Birgerin kuoseista… sopisivat niin makeasti yhteen sen valkoisen paitiksen ja kynähameen kanssa :D