love is… being owned by a chocolate lab

Tiistai-iltaa! Meinasin toivotella jo keskiviikkoa, mutta ei nyt vielä sentään… Käväistiin eilisiltana hieman kuvaamassa Väinöä ja satuinpa minäkin kameran eteen aina välillä :) Voi miten ihanilta nämä valoisat ja suht lämpimät elokuiset illat ovatkaan tuntuneet! Kun vielä tarkenee kesämekossa mutta tekee kuitenkin mieli jo kääriytyä lämpimämpään neuletakkiin. Kun ilmassa on auttamatta jo syksyn tuntua vaikka kuinka yrittää pitää kiinni kesästä. Toisaalta – kunhan syksy olisi kuiva niin mikäs siinä. Vastaankaan ei voi pyristellä, ei vaikka kuinka toivoisi tämän valoisuuden vain jatkuvan ja jatkuvan. Neuleita en edes yritä vastustaa, niihin kietoudun jo varsin mielelläni.

Syksyn tuntua lisää täydellä tohinalla alkanut arki. Myös Väinöllä, kun yhtäkkiä tytötkin ovat poissa kotoa (koulussa) monta pitkää tuntia… Ilmankos koiraherra on kohtalaisen täynnä energiaa näin iltaisin. Tuppaa pahus minua komentamaan kaikki illat.. tulee tuohon ihan viereen ja haukkuu haukkumistaan. Väinö on ottanut elämäntehtäväkseen hoitaa myös minun (ja siis nimenomaan vain minun) aamuherätykseni. Siinä tuo seisoo sängyn vieressä ja tuijottaa minua viiden sentin etäisyydeltä suoraan silmiin, haukahdellen kovin iloisesti. Aloittaisi pahus vasta sen jälkeen, kun kännykkä on herätyksensä piipannut mutta kun ei… kuudelta pitäisi Väinön mielestä jo nousta.

Mutta pienistä teinioikuistaan huolimatta ihanahan tuo poika on ღ Pikkuhiljaa sitä on alkanut ymmärtää monia koiriin liittyviä sanontoja, ja tippa silmässä niitä usein lueskelenkin. Ja kieltämättä kotiin on ihan erilaista tulla ellei Väinö satu olemaan ovella häntä heiluen vastassa. Love is… being owned by a chocolate lab.

 

Some things just fill your heart without trying.