ei tarvinnut lähteä Porvooseen asti

Eipä tullut sitten lähdettyä tänäänkään Tamperetta kauemmaksi – vaikka olinkin niin suunnitellut lähteväni päiväreissulle Porvooseen… mutta koska yksin on vähän tylsää reissata ja tarvitsen autoon jonkun pitämään minut hereillä (syy miksi en mielelläni ikinä aja pitkiä matkoja), jäi haaveilemani reissu tekemättä. Mutta mitä löysinkään sen sijaan – palan vanhaa Porvoota lähes keskeltä Tamperetta! Vain kilometrin päässä omasta synnyinkodistani, tyttöjen mummivaarilasta ღ

Olin jo pitkään suunnitellut poikkeavani kahville Tampereen Viinikkaan viime vappuna avattuun uuteen kahvila Lillaniin. Olin lukenut paikasta niin aamulehdestä kuin muutamasta blogistakin ja vihdoinkin pääsin tänään paikan päälle yhdessä ystäväni kanssa. Kiitos Kirsi vielä seurasta, otetaan uusiksi ღ Odotukset Lillanin suhteen olivat korkealla mutta täytyy sanoa, että paikka ylitti silti kaikki odotukseni. Voi miten ihana, vanha, hienosti remontoitu rakennus omenapuineen meitä odottikaan.

Lillan ei ole pelkkä kahvila vaan rakennukseen on tulevana syksynä avautumassa Tampereen ensimmäinen boutique-hotelli. Mikäli kahvilasta voi jotain päätellä, on myös hotellista tulossa mitä ihastuttavin. En voi kuin hattua nostaa Lillanin yrittäjäpariskunnalle, joka uskalsi ottaa riskin ja toteuttaa oman unelmansa. Mietimme Lillanin puutarhassa lounaalla istuessamme mikä siinä onkin, että toiset uskaltavat tehdä unelmistaan totta – ja itse valitsee aina sen turvallisimman reitin?! Tulimme siihen tulokseen, että ehkä unelmien toteuttamiseen vaadittaisiin (ainakin meidän tapauksessamme) juurikin se toinen vierelle, se joka jakaisin saman unelman. Olisi kyseessä sitten oma aviopuoliso tai vaikkapa hyvä ystävä. Sitä kun on itse niin turvallisuushakuinen, ettei ikinä yksin uskaltaisi harkitakaan toteuttavansa moista haavetta. Mutta voisiko mitään ihanampaa oikeasti ollakaan kuin oma hotelli kahviloineen? Mielestäni ei! Siinähän yhdistyisi ihan kaikki omakin osaamiseni – matkailualan, markkinoinnin, yrityksen hallinnon sekä kielten opinnot, intohimo sisustukseen ja rakkaus kahviloihin. Ihan täydellistä. Mutta koska itse en näemmä ikinä uskalla, olen onnellinen, että jotkut toiset sen tekevät.

 

Vielä on pakko antaa erillismaininta tuolle huippuhyvälle salaatille – mansikkaa, fetaa, suolapähkinöitä, balsamicoa… Nyt tiedän missä käydä lounaalla myös töistä. Maistamatta jäi vielä koko makea puoli joten houkuttelinkin jo toista tytärtä huomenna Lillaniin kanssani. Lupasin tarjota palan kakkua tai jäätelöpallon mikäli saan tytöstä kahviseuraa sadepäivän ratoksi :) Ainakin lupaavat pelkkää sadetta huomiselle… huoh. Ja sitten onkin enää muutama hassu kesälomapäivä jäljellä. Pitää muistaa silti yrittää nauttia myös loppukesästä vaikka töissä onkin. Käydä iltaisin kahviloissa ja arboretumilla – muistaa jatkaa elämistä vaikka arki alkaakin!

Tälle viikolle suunnitteilla on onneksi vielä reissu asuntomessuille – mies golfaa ja minulla on aikaa kiertää sillä välin messualue. Lisäksi buukkasimme ystäväni kanssa tulevalle perjantaille reissun Turkuun joten kaikki Turku-vinkit otetaan ilolla vastaan! Suuntana meillä on ainakin sisustusliike Avelia sekä Turun taidemuseon Minun Pariisini -valokuvanäyttely. Jos siis Tampereelta löysin tänään palan Porvoota ajattelin löytää Turusta palan Pariisia…

,…