miltei unohtunut (styroksi)kakku

Maanantai-iltaa. Piti tekemäni tämä postaus jo eilen mutta tiedättekö päiviä kun ei saa mitään aikaiseksi… siis ei kertakaikkiaan mitään. Vaikka aikaakin olisi ollut. Tanssitytön ollessa kisareissussa Oulussa, olin itse ajatellut ahkeroivani kotona kirppisjuttuja ja raivaavani vähintään puolet kaapeista. Mutta mitä tein? En mitään. Olin jotenkin lamaantunut kun yhtäkkiä ei ollutkaan treenikuskauksia eikä koko perhettä kasassa :) Harmittelin myös etten lähtenyt sittenkin mukaan Ouluun. Mutta tytär halusi kokeilla siipiään ja sai sen tehdä – kiva reissu kuulemma oli ollut. Tosin tänä aamuna alakertaan kömpi varsin väsynyt tanssija…

Tätä kakkuakaan ei siis ole leivottu menneen viikonlopun aikana vaan jo jokunen viikko sitten. Olin unohtanut nämä kuvat muistitikulle ja sieltä ne eilen löysin. Leivoin saman kakun itseasiassa tuolloin kaksi kertaa sillä ensimmäiselle versiolle kävi hieman hassusti – kakku ei hyytynyt juuri ollenkaan. Tämä toinen versio sen sijaan onnistui varsin kiitettävästi.

Kyseessä on siis kahvinmakuinen raejuustokakku – tai styroksikakku, kuten mieheni on tämän kakun nimennyt jo vuosikausia sitten. Sittemmin olen vallan unohtanut tämän entisen lempileipomukseni. Kakun, joka jakanee mielipiteet aika tasan… Taidan itseasiassa olla perheestämme ainoa, joka kakusta pitää. Mies nyt ei yleensäkään välitä makeista leipomuksista ja tyttöjen makumaailmaan mikään kahvinmakuinen ei ainakaan toistaiseksi vielä iske. Mutta mulle iskee. Ja voi kuinka pidänkään raejuustosta tässä kakussa! Tavallaan se ei edes maistu miltään mutta tuo kakkuun mukavan lisän – ja suutuntuman. Ja hih, keventääkin hieman, edes ajatuksen tasolla ;)

Mikä ensimmäisessä kakussa sitten meni pieleen? No liivatteen määrä – ainakin suhteessa kakun korkeuteen. Yleensä olen tehnyt tämän kakun laakeaan piirakkavuokaan mutta nyt halusin kokeilla korkeampaa ja halkaisijaltaan reilusti pienempää irtopohjavuokaa. Ja opin samalla, että tämä kakku vaatii korkeana versiona hyytyäkseen ainakin 6 liivatelehteä – ei kahta lehteä kuten ensimmäiseen kakkuun laitoin… :D Huom. ohjeessa alempana puhutaan liivatejauheesta mutta meiltä ei siis moista löytynyt.

 

Mutta nyt lenkkivaatteet pikkuhiljaa niskaan ja juoksemaan! En ymmärrä miten en viikonlopun aikana saanut edes kuntoiltua – ellei perjantain perinteistä combatia lasketa. Mutta nyt uusi viikko, uusi kuukausi ja uudet kujeet! Ja hullut päivät…