juhlapöydän juustokakku & äitienpäiväruusut

Kuten edellisestä postauksesta saatoittekin varmasti jo päätellä, leivoin äitienpäiväksi (yllättäen :) ) juustokakun. Olin itse päätymässä mutakakkuun mutta kysäisin vielä äitini toivetta – ja niin vaihtui suklainen vaihtoehto lennosta juustoiseen. Koska olen leiponut viime aikoina useampaankin kertaan tätä ihan parasta sitruunaista juustokakkua, päätin tällä kertaa kokeilla pitkästä aikaa hieman tuhdimpaa, paistettavaa ja valkosuklaista versiota.

Olen aiemmin tehnyt samalla ohjeella mustikkaisen version ja niinpä tällä kerralla halusin kokeilla jotain muuta – eli vadelmia. Resepti on käsittääkseni peräisin Leila Lindholmilta ja ihan se alkuperäisin ohje eräästä ruokabaarista New Yorkista. Itse sovelsin tuota alempaa löytyvää ohjetta ainesosien osalta sillä tein kakun reilusti pienempään (halkaisija 17 cm) irtopohjavuokaan. Puolitin käytännössä kaikki aineet, hieman toki esim. kananmunissa soveltaen. Digestive-keksien tilalla käytiin jälleen kerran Marie-keksejä kun niitä kaapista sattui löytymään. Koska kyseiset keksit ovat suht mauttomia, lisäsin keksimurskan sekaan myös hieman kaardemummaa (nam).

Ihme kyllä kakku onnistui yli odotusten. Leivoin kakun näet puoliltaöin viime lauantai-iltana, euroviisuja samalla kuunnellen… Luin reseptiä puolihuolimattomasti ja yhdistelin aineet ihan väärässä järjestyksessä. Ottaessani kakkua uunista tiputin sen miltei lattialle… Mutta eipä tuo näemmä makuun vaikuttanut. Sen verran tuhtia tavaraa kakku kyllä oli etten edes itse jaksanut syödä kahta palaa enempää kerralla :) Koristelin kakun vadelmilla ja äitienpäiväruusuilla.
….

 

 

 

Sain taannoin kommenttia siitä, kuinka minulla on liikaa kuvia samasta jäätelökakusta tai koirasta, joten pahoittelut jälleen kuvatulvasta. Näistä kakkukuvista nyt vaan tuli omasta mielestäni sen verran kivoja, etten malttanut niistä hirveästi karsia… Tai no, ottaen huomioon, että otin kuvia reilut sata, on tässä rankkausta tehty jo aikas paljon :D

Mutta nyt hetkeksi television ääreen. Tämän illan olenkin ottanut rennosti käytyäni hieronnassa. Harvinainen maanantai-ilta siis, maanantai kun on yleensä juoksupäivä.