disco chicas

Olen tainnut moneen kertaan mainita kuinka tämä kevät tuntuu nykyisin olevan se kiireisin aika vuodesta. On lätkäfinaalia ja tanssikisoja… vuoronperään ja välillä yhtäaikaa :) Näemmä tämäkään kevät ei tee poikkeusta – tarjolla taas sekä jääkiekkoa että tanssin SM-kisoja ja -karsintoja.

Viime lauantaina oli vuorossa disco dancen SM-kisat, joihin pienryhmämme osallistui nyt toista kertaa (hieman eri kokoonpanolla kuin viime vuonna). Siinä missä viime vuoden kisoissa olimme kuin liisoja strassien, glitterin, itserusketuksen ja irtoripsien ihmemaassa, tiesimme tällä kertaa mitä tiedossa olisi. Disco eroaa monesta muusta tanssilajista juurikin tuon suhteen – mikään ei tunnu olevan liian överiä, more is todellakin more. Ainakin kimallus ja strassien määrä. Kurkatkaapa lisäkuvia vaikka täältä niin tiedätte mitä tarkoitan :) Viime vuonna vielä hieman vierastin ajatusta tuosta kaikesta kimalluksesta mutta toisaalta – se kuuluu lajiin. Kun tuohon kimallukseen lisää itse tanssin – sen hurjan vauhdin, haarataitot ja ties mitkä temput niin kyseessä on tosiaan ihan omanlaisensa laji. Yrittäkääpä itse pyörittää vaikka vain käsiänne esim. tämän junnusarjan voittaneen esityksen tahdissa :D

Vaikka tänä vuonna kuvittelimme lisäävämme strassien määrää ja irtoripsien pituutta, nauroimme muiden äitien kanssa kuinka asumme näyttivät silti kuin alkutekijöissään olevilta – ainakin jos strassien määrää vertasi muihin ryhmiin. Mutta strassien määrä ei näemmä ollut se ratkaisevin tekijä (tietenkään ja onneksi!) sillä niin vain viime vuonna viimeiseksi jääneet discotyttömme tanssivat itsensä finaaliin ja 6. sijalle. Lähdimme reissuun hieman sillä ajatuksella ettei kisoissa varmaan menisi kovin pitkään… joten voi sitä riemun määrää kun selvisi, että tytöt pääsivät finaaliin. Taisivat siinä taas kannustusjoukkojen silmäkulmatkin hieman kostua ღ

Jos lätkää seuratessa jännittää omiensa puolesta niin sama tunne on kyllä läsnä aina tanssikisareissuillakin. Ainoana erotuksena se, että jännitys oman lapsensa ja koko ryhmän puolesta on moninkertaista lätkämatsiin verrattuna. Ennen esitystä sydän hakkaa, ja kädet tärisevät vielä pitkään tyttöjen poistuttua lavalta. Nykyään sitä jo luottaa tyttöjen taitoihin ja eniten ehkä jännittääkin se, että joku tytöistä loukkaa itsensä esityksen aikana.

Discokärpänen taisi jälleen puraista tyttöjä (ja opea ;) ) entistäkin lujempaa sillä ensi vuodelle kaavailemme (tai ainakin haaveilemme) tälle ryhmälle sitä oikeaa viikkotuntia – eikä vain treenejä silloin tällöin. Nyt kuitenkin discojytke hetkeksi hiljaiselle ja kohti tulevan viikonlopun performing arts SM-karsintoja. Discoasut vaihtuvat eri vaatteisiin ja musiikkilajikin toisenlaiseksi… mutta meidän kannustusjoukkojen jännityksen määrä lienee vakio :D

Sitä ennen jännitetään kuitenkin vielä muutama lätkämatsi ja relataan perjantai-iltana hetki Haloo Helsingin konsertissa!