kunhan teet ruokaa

Olen tokaissut otsikon sanat miehelleni reilut parikymmentä vuotta sitten. Koko lause taisi kuulua kutakuinkin niin, ettei minulle tarvitse tuoda kukkia, kunhan mies vaan tekee ruokaa :) Ja tuota meillä on noudatettu kaikki nämä vuodet. Ainoat kukkaset olen tainnut saada ylioppilasjuhlapäivänäni – ja sittemmin ostanut kukkani itse. Ruokaa mies sen sijaan laittaa edelleen. Sitä siis saa mitä tilaa :D

Enkä kyllä valita sillä tykkään ostaa itse omat kukkani. Ja olen onnellinen, että mies kokkaa. Naistenpäivän ja naisten oikeuksien kunniaksi sekä viikon piristykseksi kävinkin ostamassa jo eilen itselleni tämän kuvien kimpun. Hieman erilaisen kuin mitä yleensä ostan – ja ehkä siksi niin ihanan. Näiden kuvien myötä siis hyvää naistenpäivää kaikille teille!

Ja hei, myös tuo meidän nuorimies halusi poiketa toivottamaan kaikille ihanaa naistenpäivän iltaa. Pyytää kuvittelemaan suuhunsa punaisen ruusun. Ja lähettää kaikille upeille naisille seuraavat terveiset:

Voisinks mä olla se sulle
Se tunne
Anna mun olla syypää sun hymyyn
Mul on kaikki mitä sä tarttet
Mä näytän hyvält sua varten
Anna mun olla syypää sun hymyyn
Voisinks mä olla, olla, olla se sulle
Voisinks mä olla, olla, olla se sulle…

  • Faijahommia

    Haha :D

    Meillä myös sama diili. Toki välillä ostan salaa kukkia.
    Tänään naistenpäivän kunniaksi vein tyttöystävän osteopaatille ja hänen valitsemaan ravintolaan (Naughty burger) :D
    https://faijahommia.fi/

    • marja

      Hih, kiva kuulla, että joillakuilla muillakin on samanlainen diili :) Vai että salaa kukkia.. kuulostaa enemmän kuin hyvältä! Samoin kuin tuo osteopaatti ja Naughty Burger. Jälkimmäisessä en ole vielä käynytkään mutta pitää korjata tilanne jossain vaiheessa.

  • Tuija

    Ihanaa naistenpäivän iltaa ❤

    • marja

      Ihanaa naistenpäivän jälkeistä elämää ❤

  • Jonna

    Kaunis kimppu ja torkkupeitto. Saanko kysyä mistä olet ostanut? Itsekin hain tänään valkoisia jaloleinikkejä, freesiaa ja eucalyptyksen oksia. Ihanaa naistenpäivää!

    • marja

      Tarkoititkohan ostopaikalla kukkakimppua vai torkkupeittoa? Vastaan varmuudeksi molempiin :) Kukat on Helmivillakko-nimisestä ihanasta pienestä kukkakaupasta Tampereelta Tullintorilta ja torkkupeitto löytö HM Homesta parin vuoden takaa. Tykkään tuosta peitosta tosi paljon ja oikein harmittaa ettei vastaavia tällä hetkellä ole tarjolla. Ainakaan ei ole osunut silmiini.

  • Taina/Mansikkatilan mailla

    Oi, miten upea kimppu!<3

    Diilinne kuulostaa varsin hyvälle! Mä nimittäin olen meidän perheessä ruokavastaava ja yleensä ostan myös kukkaset itse.:P Mut en valita, asiat on ihan malillaan.:D

    Hyvää naistenpäivän iltaa ja kivaa loppuviikkoa!<3

    • marja

      Samaa mieltä, hyvä diili. Ainakin mun kannalta ;) Ja onneksi tuo mies viihtyy keittiössä.. kauhulla odotan sitä hetkeä kun kyllästyy kokkaamaan.. sillä mä en osaa mitään! En edes käydä ruokakaupassa :D

  • Armi

    Heippa, kiitos kun jaat kuvia kauniista kukistasi : ) Meillä mies muistaa myös lähinnä muulla tapaa kuin kukilla. Itse sitten ostelen kaikenlaisia kukkia (leikko tai ruukku) fiiliksen mukaan. Ensitreffeille aikoinaan sain kukkakimpun ja se jäi kauniina muistona mieleen… Sen jälkeen aivan erityistilanteissa harvoin..

    • marja

      Kiitos kun jaksatte katsella mun kukkakuvia :) Kukat ja kakut kun on niitä ainoita, joita ehkä jopa osaan kuvata :D

      Joskus kieltämättä harmittaa kun muiden miehet tuntuvat useinkin ostavan puolisoilleen kukkasia mutta sitten aina muistan tuon oman lauseeni vuosikausien takaa… :) Ja oikeasti arvostan enemmän tuota ruoanlaittoa koska itse olen keittiössä aivan surkea.

  • Jenni / Keski.

    Oi oi, onpa kyllä vallan kaunis ja vallaton kimppu! <3 Mulla jäi kukat saamatta, mutta sen sijaan oon hoitanut täällä oksupotilasta, menihän se naistenpäivä niinkin. :D

    • marja

      Hei tuo vallaton onkin hyvä termi kuvaamaan tuota kimppua :) Mä aina toivon rentoa kimppua mutta ensi kerran toivonkin vallatonta! :)

      Voihan oksupoksu sentään… toivottavasti on helpottanut jo!!

  • Jenni

    Heippa,

    Olen hetken aikaa blogiasi seuraillut. Ensimmäisen kerran eksyin tänne, kun googlettelin labbiksesta juttuja. Meiltä löytyy sattumalta aivan samannäköinen labradorinnoutaja kun teiltä, taitaa ollakin vain muutaman kuukauden vanhempi ja tyttö. Mutta yhdennäköisyys on hämmästyttävä! Teillä on aivan upea koti ja olen pitkään jo miettiny, miten saat sen pidettyä niin kovin kauniina ja puhtaana. Varsinkin, kun sisustus on noin vaaleaa. Meillä on joka soppi täynnä noita koirankarvoja. Eniten kiinnostaa miten onnistut pitämään tuon maton puhtaana ja onko tuottanut paljon päänvaivaa. Haaveissa itsellä olisi samantyylinen, mutta koska valkoinen sohvamme on nykyään aivan järkyttävän näköinen, niin hieman epäröin.. Kiitos, jos jaksat vastailla! :)

    • marja

      Heippa Jenni, ja ihana kun kommentoit! Olen tainnutkin jokusen kerran meidän Väinöstä täällä kirjoitella :) Minkä ikäinen teidän labbisneiti on? Meillä Väinö täyttää parin päivän päästä 10 kk. Ihan yllätyin kun olin varma, että olisi vasta 9 kk. Tuollainen murkkuikäinen pojankoltiainen <3 Voi vitsit olisi hauska nähdä kuvia teidän koirasta!

      Kiitos kehuista, se upeus on onneksi katsojan silmässä sillä itse en osaa pitää tätä meidän hirsitaloamme mitenkään kovin upeana. Kodikkaana pikemminkin. Ja siis heh, kuvathan eivät ikinä kerro koko totuutta – myöskään kodin siisteydestä. Jos kääntäisin kameraa hieman enemmän johonkin toiseen suuntaan (vs. se mitä kuvaan), löytyisikin heti kaaos :D Olohuoneen yritän pitää siistinä ja järjestyksessä. Onnistuu sillä, ettei Väinö pääse olkkariin yksin ollessaan. Ja koska olkkarissa ei ole televisiota niin eipä siellä juuri kukaan edes ikinä ole :D Tämä olkkarin jatkeena oleva televisionurkkaus ja mun työnurkkaus onkin sitten yleensä kaaoksen vallassa… Mitä tulee koirankarvoihin niin on niitä kyllä meilläkin – kaikkialla! Samoin kissankarvoja… huoh. Väinöstä lähti ennen joulua paljon karvaa ja nyt tuntuu että jälleen on karvanlähtöaika… Mutta onneksi olen aina ollut yli-innokas imuroimaan eli imuroin yleensä parinkin kertaa päivässä. Se vähän auttaa karvojen suhteen… Ja hei, onneksi on irrotettavat ja pestävät sohvanpäälliset! Juurikin eilen pesin meidän sohvan ja kaikkien nojatuolien päälliset! Mitä tulee tuohon mattoon niin… nytkin siinä on pahus jo yksi kissan oksennustahra. Mähän jouduin tuon kerran jo pesettämään (itsepalvelupesulassa, eikä edes mennyt pilalle, onneksi!) kun Väinö ensin pissasi ja sitten kakkasi keskelle mattoa. Että ei se puhtaana pitkiä aikoja pysykään… Lisäksi Väinö on pahus vieköön syönyt yhdestä kohtaa kaikki maton langat. Saas nähdä siis montako pesua matto kestää…

      Että näin meillä :)

      • Jenni

        Meidän neiti täytti juuri vuoden, eli ei kovin paljon vanhempi ole :) Ja välillä on sellainen riiviö, että.. Kuinka teillä Väinön koulutus sujuu? Meillä ainakin on todella innokas ja niin ihmisrakas, että juoksisi jokaisen ihmisen ja eläimen perään jos vain pääsisi, että varsinkaan hihnakoulutus ei ole kovin helppoa ollut.
        Meillä on yritetty pitää makuuhuone koira-vapaana vyöhykkeenä ja siellä on hieman vähemmän karvoja mitä muualla, mutta tottakai kulkeutuu sinnekin. AJattelin, että onko meillä jotenkin virheellinen yksilö, kun karvaa on kaikki paikat täynnä, mutta lohduttavaa kuulla, että sielläkin on :) Jostain kyllä taisin lukeakin, että labbiksilla on kaksi karvanlähtöaikaa vuodessa, joulusta juhannukseen ja juhannuksesta jouluun :D
        Meillä juuri etsinnöissä uusi sohva, jossa olisi pestävät päälliset, mutta myös sellainen materiaali, joka olisi tarpeeksi tiivistä, ettei karva mene sinne sisään. Ehkä täytyy luovuttaa ja hankkia nahkasohva, harmi vaan, että eivät ole kovin tyylikkäitä.
        Onneksi ei mennyt! Ja toivottavasti ei enää tapahdu Väinölle vahinkoja :)

        • marja

          No ei ole paljoa vanhempi – eikä viisaampikaan ilmeisesti ;) Meillä Väinö oli tänään pistellyt yksinollessaan poskeensa mm. mun työläppärin laturin… ounou!! Että hyvin sujuu koulutus :D :D :D Kasvattajan mielestä Väinö on itse rauhallisuus (kun oli siellä juuri muutaman päivän hoidossa) mutta kyllä kotioloissa alkaa näkyä murkkuikä. Tylsistyy päivisin yksinään ja energiaa tuntuu olevan tuhlattavaksi asti. Nyt ostettiin vihdoin se sellainen kongi ja täytettiin se turvotetulla ruoalla – pakkaseen yöksi ja huomenna saa poika häärätä jäätyneen ruokansa kanssa ;) Kuulemma väsyttää aika kiitettävästi.

          Väinö on myös ihmisrakas ja haluaisin lenkeilläkin tehdä tuttavuutta ihan jokaisen vastaantulijan kanssa.. meinaa hyppiä päälle (niin ärsyttävää!) ja viime aikoina on alkanut hieman vetääkin hihnassa. Huoh! Pitäisi mennä tottelevaisuuskurssille pikapuoliin, siltä alkaa tuntua :D

          Niin mekin yritettiin aluksi pitää makkari koiravapaana vyöhykkeenä mutta ääh, eipä tuo enää tunnu sitä olevan. Väinö kun nukkuu yönsä selkeästi parhaiten jos saa olla makkarissa… ja päivisinkin niin mielellään hipsisi sängyn päälle päikkäreille jos ovi olisi auki… Ja siis voi näkisitpä meidän lakana kun Väpe on siinä hetken nukkunut… imuroin petiäkin päivittäin!! Nyt on siis meneillään joulusta juhannukseen -karvanlähtökausi… :)

          Nahkasohva voisi kyllä toimiakin! Paitsi raapisiko koira sen pilalle?

  • Frida

    Voi, kun se on kaunis… ihanan kepeä ja keväinen <3 Mäkin ilahdutin itseäni kukilla, paitsi tylsää on se, että joudun silti laittamaan ne ruoat myös :)

    • marja

      Samaa mieltä – vaikka tyttäret tuumivatkin, että onpas syksyinen kimppu :) Ehkä se syksyinen fiilis tuli noista värisävyistä.

      Mitä mä sulle juuri kommentoin, sä ootkin mun idoli! <3

  • Eveliina

    Oi upea kimppu! Ja upea kokkaava mies! :)

    • marja

      Eikös tullutkin kiva kimppu, eikä siihen tarvittu loppupeleissä edes montaa kukkaa :) Ja joo, pisteet myös kokkaavalle miehelle – olisin ihan hätää kärsimässä jos mun yhtäkkiä pitäisi alkaa tekemään ruokaa :D

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Toimitus suosittelee