väsymystä ilmassa

living room with parrot tulips

Lauantai-iltaa, hyvin väsynyttä sellaista. Kuten instatiliäni seuraavat tietävätkin, meillä on täällä yksi hyvin, hyvin väsynyt vanha kissaherra. Ottohan on siis jo 17-vuotias ja viimeiset pari vuotta potenut munuaisten vajaatoimintaa. Tuohon vaivaan liittyen Otto saa aina silloin tällöin epileptisia kohtauksia (joiden vuoksi sitä ei kuulemma enää voida nukuttaa tai rauhoittaa) – usein yöaikaan ja kuka muukaan kuin allekirjoittanut valvoo silloin Oton vieressä. Olen jo tottunut kohtauksiin ja siihen, että hetken kuluttua kissa on jälleen oma itsensä. Silti jokainen kohtaus väsyttää vanhaa kissaa ja itkettää minua. Olemmekin jo pitkään tehneet surutyötä sillä huomioiden kissan korkean iän ja sairauden, ei tätä voi jatkua loputtomiin.

Menneellä viikolla Otto sai jälleen tuollaisen kohtauksen ja on siitä lähtien ollut todella väsynyt. Eilisiltana kissaressu epäonnistui yrittäessään hypätä pöydälle ja loukkasi toisen takatassunsa – tai ainakin ontuu nyt sitä hieman. Lisäksi viime yönä Otto sai jälleen pienen kohtauksen. Niinpä minä valvoin käytännössä koko yön kissaa silitellen ja silmät päästäni itkien. Sillä kyllähän meidän on ajateltava Oton parasta ja osattava luopua kissasta silloin kun sen aika on. Vaikka kuinka haluaisimme toisen vielä luonamme pitää. Otosta on näiden 17 vuoden aikana muodostunut tämän kodin sielu, onhan kissa ollut aina täällä meitä odottamassa töistä ja koulusta kotiin. Otto on pitänyt minulle seuraa iltaöisin television äärellä nukuttuaan ensin alkuillan toisen tyttären sängyssä. Niinikään ei ole sellaista aamua ettei kissa olisi ollut keittiössä odottamassa tuoretta ruokaa. Yksinkertaisesti en kunnolla enää muista aikaa ennen tuota kattia. Enkä haluaisi ajatella aikaa ilman sitä.

Tänään on siis kuljettu treeneissä ja kaupungilla turvonnein silmin ja mieli maassa. Itkettää heti kun ajattelenkin maanantaina edessä olevaa eläinlääkäriä. Ja mitä todennäköisemmin valvon kissan seurana vielä nämä tulevat pari yötä. Voi miksi luopuminen on aina yhtä kamalaa.

parrot tulips4

living room with parrot tulips2

parrot tulips5

parrot tulips3

parrot tulips

Mutta nyt saunaan ja syömään, tosin ruokaa ei kyllä kauheasti tee mieli. Tällaisissa apeissa tunnelmissa tänä viikonloppuna. Onneksi on tuo Minni-kissa komennettavana, saa aina välillä muutakin ajateltavaa. Kaiken lisäksi onnistuin ostamaan Torista meille uudet nojatuolit ja olimme sopineet niiden noudon tietenkin juuri tälle päivälle… mutta niistä lisää myöhemmin.