linssilude (eikun kissa)

otto the cat2Kuvatessani viime sunnuntaina yhtä einiinkauheanonnistunutta kakkukokeiluani, päädyinkin lopulta räpsimään kuvia meidän Otto-herrasta. Kissalla on hassu tapa tulla aina istuskelemaan keittiön puusohvalle kuvatessani jotain keittiön pöydällä. Siinä katti sitten olla möllöttää varsin tyytyväisenä objektiivin edessä :) Tuo rodun ominaispiirre “erittäin sosiaalinen” pitää siis ainakin meillä hyvin paikkaansa. Ja onhan tuo rauhallinenkin, sekä erittäin lapsiystävällinen. Aiemmin myös leikkisä ja utelias – nykyään jo hieman vanhuudenhöperö, syksyllä 17-vuotias kissaherra

Muistan edelleen kuinka tuolloin liki parikymmentä vuotta sitten potiessani kissakuumetta (ja miettiessämme seuraa meidän taannoiselle Eppu-kissallemme) eksyin netissä ihastelemaan Pyhiä Birmoja. Menetin kerrasta sydämeni noille kauniin sinisille silmille. Pyhä Birma on mielestäni pentuna jotenkin aivan ylisöpö (well, mikäpä pentu ei olisi!), muistan vieläkin kuinka Otolla oli silloin ruskeaa ainoastaan nenän päässä… tuo naamiovärityshän laajenee iän myötä – ja näemmä näin vanhoilla päivillään meidän ruskeanaamio alkaa harmaantua.

Olen aiemmin kirjoitellut kuinka Otto alkoi joskus vuosi sitten mouruamaan kaikki yöt. Kissa mourusi ja minä valvoin milloin ruokaa tai vettä tarjoillen… Eläinlääkärissa rauhattomuuden syyksi paljastui munuaisen vajaatoiminta mikä ei liene kovinkaan harvinainen vaiva vanhoilla kissoilla. Lääkitys on hieman rauhoittanut tilannetta ja viime aikoina kissa on pitkästä aikaa ollut mouruamatta öisin. Suorastaan outoa kun kukaan ei herätä minua montaa kertaa yössä. Ja nyt on koputettava puuta.

otto the cat3otto the cat4Aika näyttää kuinka pitkäikäinen kissavanhuksemme vielä on – välillä tuntuu, että onhan tuo vielä ketterä ja pirteä, toisinaan Otto vaikuttaa jo niin vanhalta ja väsyneeltä. Toisella tyttärellämme on (ollut jo pitkään) aivan valtava koirakuume ja vaikka kuinka olemmekin kissaihmisiä, alamme pikkuhiljaa taipua ajatukseen koirasta seuraavana lemmikkinä. Sitten joskus. Koiran hankintaa kun puoltavat sen lenkityksen mukanaan tuoma lisäliikunta myös tyttärille – ja ymmärrän myös tyttären tarpeen saada oma uskollisista uskollisin ystävä. Toki Ottokin on tytölle sitä mutta kissat tuntien – ainoastaan silloin kun herralle itselleen niin sopii ;) Siellä tuo nyt taitaa olla kerällä nukkumassa tyttären vieressä…

Ja koska talossa vallitsee siis ihana rauha, hipsin minä vielä hetkeksi telkan ääreen. Taisin nimittäin eilisiltana nukahtaa ihan Good Wifen alkumetreillä… Puolen tunnin päästä alkaakin sitten jo huhtikuu, takatalven merkeissä tosin. Mihin tämä alkuvuosi taas on kiitänyt?! Kelistä huolimatta kivaa aprillipäivää ja meidän neidille iloista nimipäivää toivottaen!