maalissa!

Hengissä selvitty! Maaliin saakka!
42 km ja risat.
Olipa taas ihan mieletön kokemus!

Tunnelma maratonilla oli ihan yhtä hieno kuin viime vuonnakin – jo valtava juoksijamäärä (tänä vuonna matkaan lähti noin 16 100 juoksijaa) saa fiiliksen nousemaan korkealle – ja ruotsalaiskatsojat osaavat kannustamisen taidon. Suomalaiskannustajillekin pisteet kotiin – kummasti se Suomen lippu matkan varrella tai “hyvä Suomi” -huudot antavat lisävoimia!

Keli oli hyvä – melko pilvistä, ja lämpötila siinä +15 astetta. Tänäkin vuonna ehdin ihailla kaunista reittiä ja maisemia – vaikka juoksinkin lujempaa kuin viime vuonna :) Tosin jälleen huono olo teki taivaltamisen epämukavaksi, tällä kerralla etova olo iski jo ennen reitin puoltaväliä. Mutta kummasti sitä silti jaksoi matkaa jatkaa vaikka koko ajan mietinkin ettei hommassa ollut mitään järkeä kun olo oli niin huono. Onneksi sain kuitenkin helpotettua oloa glukoosipastilleilla. Mutta välillä oli pakko kävellä jotta olo tasaantui – sitten taas juoksin minkä kykenin.

Vaan voitte uskoa kuinka mua harmitti himmailla huonon olon vuoksi – kun jalat olisivat taas jaksaneet juosta vaikka kuinka. Tosi ärsyttävää :( Bajamajatkin tulivattaas tutuiksi, moisessa tuhraantui aivann liikaa aikaa. Ja tokihan ne jalatkin väsyvät loppua kohden.. mutta mitään kramppeja mulle ei tullut. Onneksi. Viimeiset kilometrit juoksin jälleen tahdonvoimalla ja maalisuoran vedin ihan täysillä, ohittaen mooonta kanssajuoksijaa :)

 

Maaliin päästyä olo parani. Se itsensä voittamisen fiilis on kyllä ihan mahtava! Niin mulla kuin jokaisella muullakin juoksijalla. Sama hyvä fiilis jatkui laivalla kotiin palatessa. Kummasti ne maratoonareitten jalat vertyy illan mittaan  tanssilattialla… ;) tosin tänään on portaitten kulkeminen tehnyt jälleen tiukkaa… Olo on sitäpaitsi ihan ähky sillä syötiin eilisiltana aivan liikaa. Nyt onkin sitten sen ananaskuurin aika – sen verran paljon suklaatakin tuli syötyä viime viikolla, ihan vaan tankkaamisen nimissä… ;)

Mutta siis minä selvisin tänäkin vuonna maaliin! Ja paransin viime vuotista aikaanikin tasan 15 minuutilla! Siihenkin olen tosi tyytyväinen. Tosin vielä jäi parannettavaa – näköjään pystyisin paljon parempaankin aikaan jos saisin huonon olon pysymään poissa. Siinä mulle siis paljon opiskeltavaa ja opittavaa ennen seuraavaa maratonia…!

Juoksun aikana olin varma, että en enää i-k-i-n-ä halua osallistua maratonille, että tämä kerta saisi jäädä mun twice in a lifetime -kokemukseksi… mutta niin se mieli taas muuttui hetikohta maaliviivan ylitettyäni, ja nyt jo mietitään mille maratonille seuraavaksi osallistuttaisiin… :D

Totesin miehelle eilen, että hän sentään pääsee maratoneilla suht helpolla – miehellä kun urakkaan ei kulu kuin kolme ja puoli tuntia. Toista se on mulla kun aikaa menee lähemmäs viisi tuntia… enää muutama maraton ja olen ajallisesti juossut maratoneja meistä pisimpään! ;D

Voi vitsit, olen edelleen ihan  fiiliksissä. Tosin tavallaan on myös tyhjä olo. Tätähän taas odotettiin pitkään, ja tätä silmällä pitäen yritettiin reenata…

Nyt anyway muutaman päivän lepo ja sitten taas lenkkarit jalkaan!

voittajafiiliksillä,

ps. Mussu – olipas hauska tavata! :)