>potemista kera huonon omatunnon

>

Marraskuun viimeistä päivää viedään.. 
Voi sitä intoa millä huomista ainakin meillä odotellaan… siis niitä joulukalentereita :)
Meillä podetaan edelleen, samalla kokoonpanolla. Hassua miten tauti voikin edetä
ihan samanaikaisesti sekä Pepillä että mulla. Tänä aamuna heräsimme molemmat 
silmät punaisina ja arkoina – flunssa yrittää puskea kaikkialta ulos oikein kunnolla.
Mutta flunssaa enemmän ahdistaa tämä minun  omatuntoni, tai mikä lieneekään
kiltin tytön syndrooma? Ihan sama juttu joka kerta kun olen itse tai tyttäret ovat sairaina.
Ensinnäkin huono omatunto siitä että olen töistä poissa – vaikka järki kuinka sanookin,
ettei sairaudelle voi mitään, eikä sen vuoksi ole mitään syytä potea huonoa omaatuntoa.
Silti poden :( Istun tässä koneella etäyhteyden päässä ja yritän jeesata muita edes hieman.
Kuvittelenko sitten olevani korvaamaton? Ehei, sitä en ole mutta kun tietää että toisilla
on töissä kiire niin haluaa edes yrittää auttaa. Ja sitten onkin taas huono omatunto siitä
kun istun vaan tässä koneella enkä sylittele kuumeista potilastani. Eilen käväisin töissä
yhdessä tärkeässä palaverissa (ja hyvä kun kävin, oli hyvä olla paikalla) potien tosi tosi
huonoa omaatuntoa siitä kun vein Pepin siksi ajaksi mummilaan. Äidilläni näet on
MS-tauti eikä mikään ylimääräinen flunssa tee taudille ainakaan hyvää – siksi yritämme
välttää tyttöjen viemistä kipeinä mummivaarilaan. 

Normipäivinä minulla on luonnollisesti huono omatunto kun haetaan tyttöjä aina melko 
myöhään hoidosta, normaalisti ennätän hakemaan juuri ennen viittä… Sitten toki kun
ajatellaan muuta elämää, on mulla huono omatunto esimerkiksi rahankäytöstäni, sortumisesta
herkutteluun (iänikuisella laihiksella kun olen..), siitä ellen ehdi kuntoilemaan niin usein kuin 
haluaisin – ja sitten taas kun kuntoilen, soimaa huono omatunto kun en olekaan kotosalla…
Omatuntoni kolkuttelee milloin mistäkin, myös siitä etten ehdi kommentoida muiden blogeja, 
ehdi vastailla maileihin, ehdi tavata ystäviäni niin usein kuin haluaisin, ehdi kutoa, ehdi tehdä 
koruja, ehdi siivota, pyykätä, silittää… siitä kun istun iltaisin liikaa television ääressä… 
Summa summarum – mun omatunto ei ole varmaankaan ikinä hiljaa?!?!  
Kuinkas teillä muilla?

 

Mutta nyt yritän sulkea omatuntoni äänen korvistani ja menen sytyttämään takkaan
tulet. Ulkona on jotenkin niiiin jouluista – lunta, pakkasta, puut ihanassa kuurassa…
Kunpa keli jatkuisi tällaisena ainakin jouluun saakka! :) Mistä tulikin mieleen että
minullahan on joulukortitkin vasta harkinnan ja suunnittelun asteella…….

Ainiin huomatkaa uusi musta sisustuselementtini (mattojen seuraksi – tykkään noista
matoista ihan hurjasti!) – musta keinonahkainen(?) lehtikori, JYSKista puoleen hintaan
eli maksettavaksi jäi 12,50 €. Ei paha.

Niin ja uteliaille todettakoon… meidän eteisaulan PAX on edelleen vaiheessa…
ovet on sentään jo paikoillaan ja sisuskalut niinikään – vielä miehen pitäisi ehtiä
pultata kaappi seinään kiinni jotta minä sitten pääsisin täyttämään kaapin takeillani ;)
Niin ja tyttöjen takeilla – ihanaa saada tytöillekin ihan oma ulkovaatekaappi!

Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan niin tuo vanha kaapisto on kaupan :)
Näissä tunnelmissa lähden lämmittämään mukillisen glögiä, otanpa huonoa 
omatuntoani lisäämään pari(kymmentä) piparia ja eikun sitä takkaa sytyttämään!

Leppoisaa marraskuun viimeistä päivää!