Uskallatko tervehtiä hississä?

Mitäpä jos jo tänään moikkaisit naapuriasi ja jumppamaikkaasi?

Nainen täpötäydessä bussissa moikkaa minua. Nyökkään iloisesti takaisin, vaikka tiedänkin, ettemme tunne. Näytän naiselle tutunnäköiseltä ehkä siksi, että hän on nähnyt pärstäni pääkirjoituksen yhteydessä lehdessä tai telkkarissa.

Hyppään bussista ulos ja astelen katua pitkin töihin. Vastaantuleva mies tervehtii minua iloisesti. Emme taatusti tunne, mutta moikkaan häntä takaisin hymyn kera. Oho, onpas fantastista.

Miten hyvältä voikaan tuntua se, että minua tervehditään. Maailmallahan on tapana tervehtiä lenkkipolulla, hississä, uima-altaalla ja missä nyt kaksi ihmistä joutuu nokikkain.

Lapseni päiväkodissa on tapana, että lapsi (ja myös vanhempi) hoitoon saapuessaan tervehtii silmiin katsoen hoitajaa ja sanoo ”Good morning, Andy”. Tämä on monelle lapselle yllättävän vaikeaa, ja moni vanhempi sortuukin puhumaan lapsensa puolesta. Esimerkiksi Britanniassa ja Ranskassa ei tulisi kuuloonkaan, ettei hoitajaa tai opettajaa tervehdittäisiin tai hyvästeltäisi kohteliaasti. Jokainen lapsi siis näyttää oppivan nämä tavat.

Juttelimme Fitin toimituksessa asiasta huonoista käytöstavoista, ja huomasimme toimivamme samalla tavalla esimerkiksi bussissa. Tervehdimme kuljettajaa ja jäädessämme pois, sanomme kuuluvasti ”Anteeksi, jäisin pois seuraavalla pysäkillä”. Emmekä luota siihen että käsineiden laitto ja töytäisy saisi vierustoverin väistämään.

Toisen ihmisen tervehtiminen saa vastapuolen tuntemaan olonsa arvokkaaksi. Tervehtiminen erottaa meidät eläimistä. Tule siis mukaan siihen jengiin, joka tervehtii hisseissä, kaupan kassaa ja jumppaopettajaa.

 

Lue myös:

Fit-tilitys: Lenkkitreffit naapurin kanssa – Ihanaa vai kamalaa?

Miten selvitä työpaikan ihmissuhdehaasteista?

Sotkeeko ystävyys työpaikalla roolit?

 

Teksti
Kuva Fotolia

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest