Tunne temperamenttisi – paranna parisuhdettasi

Temperamentti tekee meistä ainutlaatuisia. Tunnista temperamenttipiirteet ja ymmärrät paremmin niin itseäsi kuin puolisoasikin.

Lähdet puolisosi kanssa huonekalumyymälään ostamaan uusia sohvatyynyjä. Matkalla ajetaan puutarhamyymälän ohi, josta vaimosi saa kimmokkeen pihakasvien hankkimiseen. Ehkä käväistäisiin samalla myös rautakaupassa, kun ”kerran tällä suunnalla ollaan”.

Sinua alkaa ärsyttää. ”Eikö voitaisi hoitaa edes yksi asia kunnolla loppuun”.  Vaimon mielestä on käsittämätöntä, ettei asioita voi hoitaa joustavasti, sitä mukaa kun eteen tulevat.

”Riitahan siitä saattaa syntyä ja kotiin tullaan pahimmillaan tyhjin käsin. Kyse on kuitenkin vain kahdesta erilaisesta temperamentista”, sanoo suomalaisen temperamenttitutkimuksen uranuurtaja, psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Esimerkin miehellä on tarve edetä suunnitellusti ja pitää elämä järjestyksessä. Vaimolla ei ole tarvetta ennakkosuunnitelmiin ja hän reagoi luonnostaan nopeasti ärsykkeisiin.

Temperamentti on synnynnäinen tapa reagoida asioihin. Keltikangas-Järvinen korostaa, että kaikki temperamenttipiirteet ovat neutraaleja; toinen piirre ei ole toista parempi. Yhteiskunnassa erilaiset temperamentit ovat rikkaus ja kaikkia tarvitaan.

Tiedosta kuinka toimit

Temperamentista johtuvia ongelmia voi vähentää, kun ymmärtää, että kaikilla on synnynnäinen temperamenttinsa, joka saa meidät reagoimaan tietyllä tavalla.

Kuinka sitten tunnistaa oman temperamenttinsa?

”Ensin voi pohtia, kuinka suhtautuu uusiin yllättäviin tilanteisiin. Mitä tunteita se herättää? Innostuuko vai salpautuuko? Jotkut eivät kestä monotoonisuutta lainkaan ja keksivät jännitystä, jos sitä ei muuten ole tarjolla. Toiset eivät siedä suunnitelman muutoksia.”

Myös kynnys reagoida asioihin tunteella ja taipumus dramaattisuuteen ovat temperamentin piirteitä. Entä ovatko asiat sinulle useimmiten positiivisia vai negatiivisia?

”Lisäksi yleinen aktiivisuus ja motorinen tapa toimia ovat yksilöllisiä. Toinen paukuttelee kantapäitään kulkiessaan, kolistelee ja liikehtii jatkuvasti, kun taas toinen liikkuu rauhallisesti ja elehtii vähän.”

Entä kuinka tärkeää muiden seura on sinulle? Palkitseeko toisten ihmisten kanssa oleminen jo itsessään vai viihdytkö mieluummin yksin?

”Sosiaalisuus tarkoittaa ominaisuutta, jota voi kutsua seurallisuudeksi. Ihminen hakeutuu muiden seuraan ja arvostaa kovin muilta saatua kiitosta ja tunnustusta.”

Vaikka meillä on synnynnäiset tapamme toimia, emme saa olla temperamenttimme orjia. Temperamentti ei saa määrätä kuinka toimimme.

”Perusasia on, että täytyy käyttäytyä kunnolla, temperamentista riippumatta. Se, että jollekin toimintatavalle annetaan nimi, ei vapauta hyvästä käytöksestä.”

Sama tilanne – toiselle stressi, toiselle ilo

Temperamentti tulee hyvin näkyväksi etenkin vaikeissa, äärimmäisissä tilanteissa. Silloin opit, tavat ja käyttäytymismallit jäävät taka-alalle ja synnynnäiset taipumukset saavat tilaa.

”Ihminen voi vaikkapa suuttuessaan muuttua aivan toiseksi ihmiseksi, joka sättii ja haukkuu. Rauhallisessa mielentilassa hän voi tuomita sellaisen käytöksen.”

Koska stressi on poikkeustila, se tuo temperamentin esiin. Temperamentti myös vaikuttaa siihen, kuinka stressiin reagoimme.

Joustakaa, jos ette halua riidellä

Temperamentin vaikutus korostuu myös parisuhteissa ja muissa läheisissä ihmissuhteissa. Mitä tiukemmat säännöt käyttäytymiselle ja toiminnalle on, sitä pienempi on temperamentin merkitys. Työelämässä merkitys ei tästä syystä ole niin suuri, koska tiedämme kuinka meidän oletetaan työpaikalla toimivan, temperamentista riippumatta.

”Perheissä ei ole samanlaisia sääntöjä. Onko kukaan määrännyt kuinka kauan avioliitossa saa murjottaa? Eivät pariskunnat riitele arvoista, he riitelevät siitä, kuka on aina myöhässä.”

Keltikangas-Järvinen antaa ohjeen rauhanomaiselle rinnakkaiselolle.

”Se mukautuu, jolle se on helpompaa. Nopea odottaa hidasta, huoleton järjestyksenpitäjä pyrkii toimimaan niin, että järjestyksen rakastaja voi elää hänen kanssaan, vähemmän ärtyisä antaa joidenkin ärtyisten kommenttien mennä ohi korvien.”

 

teksti Anu Virnes-Karjalainen

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest