Kellarista valtavirran korville – Suomirockin vaiheikas historia

Suomirock on kulkenut mutkikkaan tien kapinamielisestä kellarirämpytyksestä valtavirran harmittomaksi taustamusiikiksi. Matkan varrella siitä on tullut olennainen osa suomalaisen kulttuurin DNA:ta.

Ei se kovin hyvin alkanut.

– Suomessa ei tehty vielä 1950-luvulla yhtään kunnollista rock’n roll -levytystä. Yritelmissä puski läpi iskelmätuotannon näkemys niin kutsutusta rokista, linjaa pitkän linjan musiikkitoimittaja Pekka Laine.

Maailmalla hurmanneita Little Richardia, Chuck Berryä ja näiden aikalaisia kuunneltiin täällä kysymysmerkit silmissä – sikäli kun ylipäätään kuunneltiin. Iskelmä ja tango kukoistivat.

Rautalangan riemuvoitto

1960-luvun alussa tuli rautalanka. Puolivahingossa sille kehittyi omanlainen, kansallinen soundi. Siinä missä lahden länsipuolella rautalankaorkesterit soittivat hilpeitä ralleja, meillä äänimaisema oli karu ja mollivoittoinen.

Suomalaiset rautalankabändit, kuten The Sounds, kiersivät maakuntia pioneerihengessä. Alkuun syrjä-Suomessa uhkasi köniin, jos ohjelmistoon ei kuulunut tangoa, mutta vähitellen uudenlainen instrumentaalimusiikki saavutti laajan yleisön suosion.

Samalla tapahtui vallankumous: nuoriso alkoi tehdä itse musiikkia. Se merkitsi haastetta perinteiselle musiikkiteollisuudelle.

– Niitä ärsytti se musa. Mutta pakko sitä oli alkaa levyttää, jos halusi saada fyrkkaa.

Syntyi ensimmäinen kokonainen muusikkosukupolvi, jonka lipunkantajina toimivat Dave Lindholm, Hector, Remu Aaltonen ja muut kuvia kumartelemattomat tekijät.

Lue myös: Michael Monroe: ”Asenne on ikää tärkeämpää”

Irti beatlemaniasta

1960-luvun puolivälissä The Beatles sekoitti pakan. Sen jälkeen kupletin juoni meni pitkään siten, että paikalliset muusikot jäljittelivät englantilaisia.

1970-luvun alussa suomalainen rock-kenttä ammattimaistui, sillä kehään astuivat Love Recordsin progressiivisen rockin airueet Tasavallan Presidentin Jukka Tolosesta Wigwamin Jukka Gustafssoniin. He tekivät eräänlaiset Elias Lönnrotit: osoittivat, että Suomesta löytyy kansainvälisen tason tekemistä.

Samoihin aikoihin pintaan pulpahti Hurriganes, joka viimeistään rantautti Amerikan-rockin näille leveyspiireille.

– Enää ei tarvittu mitään kehitysmaatasoitusta, Pekka Laine toteaa.

Väkevät lyriikat

Vähitellen sementoitui rockin ja suomen kielen liitto. Briljanttia työtä teki esimerkiksi sanoittaja Jarkko Laine, joka työskenteli Rauli Badding Somerjoen taustavoimissa. Röyhkeä mutta runollinen kielenkäyttö näyttivät suomirockille tien, jota esimerkiksi Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio ja Gösta Sundqvist ovat myöhemmin astelleet.

– Meillä on perinteisesti ajateltu, että laulajan ääni voi olla aika hirveä, kunhan lyriikat ovat hyvät.

Toisaalta ankkuroitumisessa suomen kieleen on ongelmansa. Se on tehnyt suomirockista vähän kuin pesäpalloa: lajin, jolla on juurensa maailmalla, mutta jota ei muualla ymmärretä. Tätä vastaan kapinoi esimerkiksi englanniksi laulanut Hanoi Rocks.

Kelvollisesti onnistui myös 1990-luvulla läpimurtonsa tehnyt HIM, jonka englanninkielinen musiikki pitää sisällään vahvan slaavilaisen geeniperimän.

Lue myös: Pauli Hanhiniemi: ”Selfiekulttuuri ja iholle tuleminen olivat liikaa”

Rock, nykypäivän tango

Suomirockin tarina on samalla tarina yhtenäiskulttuurin murroksesta, kaupungistumisesta ja yhteiskunnan moniarvoistumisesta. Kun vielä 1950-luvulla suomalaisessa musiikissa vallitsi melko rikkumaton kaanon, seuraavina vuosikymmeninä se sai kyytiä.

Nykyisin suomirock voi paksusti. Sitä kuunnellaan paljon ja mielellään, omia radiokanavia myöten. Samalla sen luonne on heittänyt voltin. Varhainen kapinamieli on kaukainen muisto vain; rockista on tullut harmitonta valtavirtaa.

– 1960-luvun räkänokat eivät olisi voineet kuvitella, että heidän rämpyttämänsä kellarimusiikki on itse asiassa tulevaisuuden tangoa, Pekka Laine kuittaa.

Suomirockin käännekohtia

1960-luvun alku:  Rautalankabändit, kuten The Sounds ja The Strangers, menestyvät.

1965: Beatlemania osoittaa, mitä rockbändi voi isoimmillaan saavuttaa.

1967: Marginaali- ja hittimusiikin vuoroviljelyä harrastanut levy-yhtiö Love Records perustetaan.

1970-luku: Rauli Badding Somerjoki, Hector, Juice Leskinen ja Hurriganes lyövät läpi.Progressiivista rockia edustavat Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Punkilla aloittaa Eppu Normaali.

1980-luku: Kauko Röyhkä, Ismo Alanko, Tuomari Nurmio, Hanoi Rocks, Yö ja Dingo dominoivat suomirockia.

1990-luku: Uusia menestyjiä mm. CMX, Apulanta, Maija Vilkkumaa, Zen Café ja Tehosekoitin.

2000-luku: Suomirap syntyy mm. Palefacen ja Elastisen voimin. Suomimetalli ja raskaampi musiikki nousevat, mm. Nightwish ja HIM.

Lisää aiheesta Timo Kopomaan Suomirockin evoluutio -kirjassa (Kampus Kustannus). Kuuntele myös Pekka Laineen Ihmemaa -musiikkiohjelmaa Radio Suomessa sunnuntaisin kello 10.03–11.00.

Hanoi Rocks, solistinaan Mike Monroe ja kitaristina Andy McCoy, konsertoi Forssassa 23. kesäkuuta 1983.

Vuoden 2017 aikana Oma Aika julkaisee kerran kuussa Suomi 100 vuotta -juhlajuttuja.

Lue myös:

Kieltolakeja, viinakortteja ja kansan holhousta – tällainen on Suomen viinahistoria

Naisten äänioikeuden kiehtova historia Suomessa

Suomalainen ylpeydenaihe – näin äitiyspakkaus sai alkunsa

Teksti
Kuva Lehtikuva

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest