Kiltteys ei ole heikkous

”Don’t mistake my kindness for a weakness”

Viime lauantain postaukseni kiltteyden tärkeydestä antoi ajatuksen tälle tekstille. Kuinka olla kiltti olematta liian kiltti? Moni teistä kommenttiboksissa kertoi kokevansa liian kiltteyden olevan jo heikkous (joidenkin silmissä) tai piirre, jonka takia saattoi nuorena joutua jopa kiusatuksi. Tässäpä vasta kombo: Olla kiltti ja muita kunnioittava ilman, että ylitsesi kävellään. Miten oppia olemaan lujan lempeä? Selvästi asia, jonka kanssa moni meistä tasapainottelee.

”Nuorena/teininä kiltteys ja erityisesti herkkyys eivät useinkaan ole niitä arvostetuimpia luonteenpiirteitä muiden nuorten kesken, vaan valitettavasti niistä tulee helposti kiusatuksi, kuten minulle kävi.”
Kaisa

”Mutta kuinka olla sopivasti kiltti ja samalla sopivasti itsekäs ja ”kova” nykypäivänä esim. työelämässä? Niin moni ihminen käyttää kiltteyttä hyväkseen ja ne aidosti kiltit palavat loppuun. Nimimerkillä tiedän mistä puhun. Olla kiltti – ajatus on niin kaunis ja omankin arvomaailmani mukainen, mutta joissain paikoissa/tilanteissa mahdottomuus…?”
Mimo

Kiltteys on tärkeää, mutta tärkeää on pitää huolta myös itsestään ja siitä, ettei anna toisten kävellä yli ja käyttää hyväksi omaa kiltteyttään. Itselläni on tässä ollut oppimista, mutta onneksi vanhemmiten on oppinut sanomaan ”ei” ja huolehtimaan myös omista rajoistaan ja jaksamisestaan.
Sara

biker jacket BALENCIAGA
dress SELECTED FEMME / saatu
shoes AF KLINGBERG
bag CHANEL

Tätä pohtiessa havahduin siihen, että ehkä tässä herkästi sekoitetaan kaksi asiaa keskenään. Kiltteys ja herkkyys koetaan usein melkein samana asiana. Minä erottelisin ne. Vahvastikin. Koska herkkyys ei tee ihmisestä automaattisesti kilttiä. Tietynlainen herkkyys on ehkä jotain luontaista, mutta kiltteys on tietoinen valinta omista toimista. Itse en ole kovin herkkä ihminen. Kohtaan asiat sellaisenaan kuin ne ovat enkä kovinkaan helposti jää pohtimaan jotain juuri tapahtunutta arkista kanssakäyntiä. Herkempi ihminen saattaa taas helposti jäädä tulkitsemaan toisen ilmeitä, eleitä tai muita huomaamattomampia mahdollisia viestejä. Herkempi ihminen saattaa sortua ”selän takana puhumiseen” helpommin, kun pelätään kohdata se toinen. Tulkitaan ja mietitään asioita, millä toinen osapuoli ei ehkä koskaan tarkoittanut mitään. Kovempi ihminen sanoo ehkä asiat suoraan, mutta herkempi ihminen saattaa musertua kovasta kritiikistä, jonka antamista ei olla osattu pehmittää. Mennään vain ”oman totuuden” voimalla, eikä nähdä, että niitä totuuksia on yhtä monta, kuin meitä ihmisiä. Kovempaa persoonaa johdattaa usein järki. Herkempää usein tunne.

Me kaikki tulemme tälle kiltteyden tasapainolaudalle eri päistä. Jotkut ovat luonnostaan kovempia ja toiset herkempiä. Herkät koetaan helposti kilteiksi ovimatoiksi ja kovempi persoona sitten muut alleen jyrääväksi diktaattoriksi. Onko kiltimpää varjella toista pahalta tunteelta, mutta sitten sanoa selän takana asioita, mitä ei suoraan saa toiselle sanotuksi? Vai onko kiltimpää sanoa suoraan ja pidättelemättä, vaikka se satuttaisikin? Vaikka olemme erilaisia, tulisi meillä kaikilla olla kuitenkin sama missio: Olla kilttejä paitsi muille, myös itsellemme.

Kiltteys on asia, mitä me kaikki voimme opetella. Se ei ole jotain jonka kanssa synnytään. Se on jotain, jonka eteen teemme joka päivä valintoja. Kiltteyttä voi opetella. Se on meidän omaa tietoista toimintaa. Kuinka reagoida erilaisiin ärsykkeisiin, mihin jokapäiväisessä arjessa kohtaamme. Lohdullista on se, että me kaikki voimme oppia ja kasvaa. Me itse luomme realiteettimme, jossa elämme. Vaatii hurjasti voimaa vastata hyvällä pahaan.

Mutta miten me kaikki voisimme olla kilttejä? Mitä se kiltteys todellisuudessa on? Minusta kiltteyden juuri on hyvä itsetunto. Se, että osaat aidosti arvostaa itseäsi, sekä muita. Tämä on asia jota itse mietin päivittäin kasvatuksen kannalta. Miten kasvattaa pojistani nuoria miehen alkuja niin, että he kunnioittavat ja arvostavat muita, mutta samalla tietäen oman arvonsa. Uskaltaa puolustaa itseään ja muita kun tilanne niin vaatii. Hyvään itsetuntoon liittyy valtava määrä tekijöitä, mutta hyvällä, rakastavalla ja rajoja asettavalla kasvatuksella toivon voivani antaa ainakin joitain peruspalikoita hyvän itsetunnon rakentamiseen. Lisähaastetta antaa se, että meillä kaikilla on luontaiset vahvuutemme. Omat poikanikin ovat hyvin erilaisia. He, kuten me kaikki tarvitsemme erilaista tukea eri tilanteissa. Meillä kaikilla on opittavaa. Me kaikki olemme keskeneräisiä. Jos tunnistit itsesi herkäksi ihmiseksi, uskaltaudu uskomaan itseesi. Uskalla sanoa myös ei, kun siltä tuntuu. Uskalla ilmaista mielipiteesi. Saatat yllättyä, miten paljolta turhalta energialta ja pahalta mieleltä säästyt, kun kysyt asioista suoraan hetkessä. Asiansa voi (ja pitää) esittää aina muita kunnioittavalla tavalla. Voimakkaampien persoonien haaste kiltteyteen on ehkä muistaa oikeasti kuunnella. Yrittää ymmärtää toista aidosti. Jos ei ymmärrä toista, niin oiva keino on yrittää ymmärtää kysymysten kautta. Miettiä miltä toisesta tuntuu. Mennä keskusteluun aina miettien, että missä tunnelmassa haluaisit, että keskustelu päättyy. Lopputulema on aina hyvä pitää kaikessa mielessä. Kiltteys on sitä, että halutaan aidosti yrittää ymmärtää toista. Ei tuomita muita. Kaikkien kanssa ei voi kemiat kohdata, mutta se ei toisesta tee yhtään huonompaa ihmistä – vain erilaisen. Ymmärretään, että toisiltamme voimme oppia. Koska kiltteys on äärimmäisen suuri vahvuus ja todellista kiltteyttä ei koskaan voida jyrätä.

”Näinpä :) se että pystyy elämään omien arvojensa ja aatteiden mukaisesti – pystyen aidosti kuunnella, ymmärtää, arvostaa ja kunnioittaa muita osoittaa kyllä älytöntä vahvuutta subjektissaan :)”
-Mom, wife, boss

Mietteet kuuluvat kaikki ihanille lukijoilleni, jotka kommentoivat ”Kiltteydestä” -postaukseen

Kuvat Karoliina Jääskeläinen / Valoon Photography