Yritä aina ymmärtää

arcachon aamu bw-9655

”En voi ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat etteivät halua lapsia! Kuinka itsekästä?!”

”En voi ymmärtää, miten sekin laittoi lapsensa tarhaan jo 1,5-vuotiaana?! Lapsen paras paikkahan on kotona!”

Kuinka usein kuulet porukassa jonkun aloittavan lauseen sanoilla ”En ymmärrä miten…”, joka sitten jatkuu arvosteluna siitä, mitä joku muu (todennaköisesti ei paikalla oleva) tuttu, ystävä tai tuiki tuntematon on hiljattain tehnyt. Tällaiset lauseet ovat alkaneet kalahtaa korvaani ikävästi. Varsinkin äidit ovat melko herkkiä arvostelemaan muiden toimintatapoja.

Minä lähden pohtimaan tuota esitettyä kysymystä / toteamusta toiselta kannalta. Ryhdyn miettimään kysyjän motiiveja. Miksi kysymyksen esittänyt ei ymmärrä tätä toista ihmistä ja hänen toimintatapaansa? Onko hän epävarma omista toimintatavoistaan ja jos on niin miksi? Tuoko tällainen varmistelu hänen maailmalleen rauhaa? Tuoko se hänelle vakuuden omista toimintatavoistaan, kun yrittää todistaa muiden toimintatavat vääriksi ja oman enemmän oikeaksi?

Mikä ikinä olikaan kysymyksen perimmäinen syy, niin yhdestä asiasta kysymyksen esittäiminen ainakin kielii: kysyjän omasta yksinkertaisuudesta. Hän ei vain ole itse yrittänyt nähdä tai joutunut miettimään asiaa ihan toiseltakin kantilta.

arcachon aamu sivubw-1

Kukaan meistä ei ole samanlainen. Me kaikki olemme kulkeneet läpi erilaisen elämän tien. Meillä kaikilla on erilainen historia. Niiden kaikkien summa vaikuttaa suuresti siihen, miksi toimimme tai ajattelemme samoissa tilanteissa hyvin eri tavoin. Jos istuisit alas ja todella keskustelisit sen ihmisen kanssa, jonka toimintatapoja kovasti ihmettelet (sen sijaan että päivittelet hänen toimintatapojaan muille), niin mitä todennäköisimmin saisit laajemman näkökulman asiaan ja alkaisit ymmärtää – edes jollain tasolla. On niin kovin helppoa tuomita. Enemmän vaati se, että aina yrittäisit ymmärtää. Yritä laittaa itsesi toisen saappaisiin. Miksi toinen toimii / ajattelee näin? Olisiko omissakin toimintatavoissa parantamisen varaa? Mitä enemmän ajatusmaailmaasi avarrat, sitä enemmän työkaluja ja rauhaa sinulla on elämässäsi käytettävänä.

arcachon aamu bw-96688

Toki me kaikki syyllistymme tähän joskus. Varsinkin kun maailmalla tapahtuu mitä kamalampia asioita, mitä todella on vaikea ymmärtää. Mutta mitä jos silti yrittäisimme? Yrittäisimme ymmärtää sen sijaan, että kaivaisimme pään hiekkaan ja toteaisimme, että maailma on niin kamala paikka ettei uutisiakaan pysty enää lukemaan. Minusta meidän pitää lukea. Meidän pitää olla tietoisia ja miettiä syitä tekojen taustalla. Ehkä sitä kautta voimme saada työkaluja tulevaan. Voin ymmärtää, että ajatus saattaa kuulostaa monesta naiivilta, mutta ainakaan vihalla ja ymmärtämättömyydellä ei niitä ratkaisuja saada.

arcachon aamu bw-9656

Me kaikki räpiköimme aika ajoin kun yritämme löytää niitä parhaita ratkaisuja itselle ja elämäntilanteellemme. Se vie aikaa ja lopulliset päätökset ovat usein pitkän harkinnan ja eri vaihtoehtojen punnintojen tuloksia. Ei siihen tarvita ulkopuolista osapuolta arvostelemaan tehtyä päätöstä tai elämäntapaa. Se ei auta ketään (paitsi ehkä tuo jonkinlaista rauhaa päivittelijälle itselleen). Pääsääntöisesti se luo vain huonoa ilmapiiriä. Eri asia on istua alas sen toisen kanssa ja punnita niitä vaihtoehtoja – yhdessä.

arcachon aamu bw-1

Joten ensi kerran, kun kuulet päästäväsi suusta sanat ”en ymmärrä” niin kokeileppa, jos voisitkin? Avataan niitä uusia ovia. Vain sinä itse olet este omalle ymmärrykselle. Erilaisuus on hyvästä. Se opettaa paitsi maailmasta kokonaisuudessaan, mutta myös meistä itsestämme. Se voi joko vahvistaa omia toimintamalleja, tai tarvittaessa tuoda uusia kokeilemisen arvoisia työkaluja ongelmallisiin tilanteisiin. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että sama toimintatapa / ajatusmalli ei vain ole kaikille. Me kaikki olemme erilaisia. Me kaikki haluamme eri asioita. Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa elää.

Loppujen lopuksi me kaikkihan haluamme tulla vain ymmärretyksi? Mikä onkaan sen ihanempaa, kuin että on ihmisiä ympärillä, jotka ymmärtävät valintojasi ja antavat sinulle tukensa niiden haluamasi asioiden tavoitteluun. Mutta miten upeaa olisi, jos näitä ihmisiä olisi aivan joka puolella? Joten kuten kaikissa muutoksissa, aloitetaan itsestämme. Yritetään aina ymmärtää.

  • Laura

    Kauniisti kirjoitettu Hanna, jaan ajatuksesi täysin. Itsekin myönnän ennen aivan liian usein jakaneeni näitä ”en ymmärrä”-kommentteja, viimeisen vuoden-parin aikana ymmärtänyt, että kyllä sittenkin pitäisi ymmärtää – jos ei muuta niin se, että en tiedä mitä pinnan allla on vaikuttamassa noihin tekoihin/päätöksiin. Annetaan jokaisen tehdä omat päätöksensä niin kuin parhaaksi kokevat, eikä arvostella. Erilaisuus todellakin on vain hyvästä.

    • Hanna

      Ihan sama täällä. Ihan liian usein näitä lauseita kuullut tai itse sanonut. Elämä on jatkuvaa oppimista ja erityisesti kiitos blogin ja lukijoiden upean kirjon, on sitä todella saanut haastaa itsensä ja miettiä asiaa monilta eri kannoilta. Se ei ainoastaan tuo ymmärrystä muita kohtaan, mutta se tosiaan tuo ihanaa rauhaa myös omaan elämään <3 Juuri näin. Aloitetaan itsestämme. Ollaan se muutos, jonka haluamme maailmassa nähdä.

  • Tuumummi

    Kiitos tästä postauksesta. Se oli hyvä päivänavaus. Vihaista puhetta ja ymmärtämättömyyttä on maailma pullollaan, mutta sillä ei todellakaan maailmaa paranneta.
    Toivotan sinulle ja perheellesi oikein hyvää loppukesää.

    • Hanna

      Kiitos sinulle Tuumummi lojaalista seurasta <3 Samaa mieltä kanssasi. Ymmärtämättömyyttä on ihan liikaa. Meidän kaikkien tekisi hyvää jatuvasti haastaa itseämme ja yrittää ymmärtää laajemmin. Kiitos ja sitä samaa teille <3

  • Sanna

    Jos palataan tähän arvostelijajoukkoon nimeltä äidit, olen välillä suorastaan järkyttynyt keskustelujen/kommenttien tasosta. Ulkosuomalaisena olen vähän unohtanut millaista elämä siellä oikeasti on, kuinka negatiivista palaute voi joskus olla ja kuinka toisten tekemisiä arvostellaan. Kuinka paljon enemmän saakaan energiaa kun ympärillä on kannustavia, positiivisia ihmisiä! Sitä me äidit tarvitsemme, vertaistukea ilman jatkuvaa arvostelua.
    Miten itse koet tämän eron ja miltä paluu Suomeen tuntui viime vuoden jälkeen?

    • Hanna

      Äidit ovat kieltämättä tähän melkoisen altis ryhmä. Ei saa tietenkään yleistää, mutta sitä on kieltämättä huomannut. Varmaan siksi, koska yht’äkkiä käsissä on maailman tärkein ja rakkain asia, jonka eteen haluaa tehdä ihan kaikkensa ja parhaansa. Parhaansa yrittäminen toki tuo mukanaan myös paljon epävarmuutta. Kun joku on sinulle valtavan tärkeä, liittyy siihen aina suuri pelkokin. Pelkää, ettei riitä.

      Itse en ole kokenut mitään valtavaa eroa Suomen ja muiden maiden välillä tässä asiassa. Ainakin niissä neljässä eri maassa missä olen asunut, ja kaveripiiri koostuu vielä suuremmasta kansallisuuskirjosta, sanoisin törmänneeni tähän ihan joka kulttuurissa. Eli siis en ole kokenut SUomeen paluussa tässä mitään valtavaa eroa. Minusta Suomessa on aivan ihana olla. Varsinkin kahden pienen ja kolmannen tullessa tämä paikka tuntuu parhaalta nyt, vaikka toki on joitain asioita muistakin maista mitä samalla ikävöi. Mutta lämmöllä.

      Mutta summasummarum: Ihan samaa mieltä kanssasi. Paljon enemmän saa aikaan kannustuksella ja positiivisuudella! Se tarttuu. Paitsi itseensä ja muihin. Ei sitä tarvitse olla kärkkäästi toisen niskassa toisen päätöksissä. Nimenomaan vertaistukea ja ymmärrystä tarvitaan!

  • Pauliina

    Kaunis , herkkä, herkistävä kirjoitus kuvineen kaikkineen. Edelleen ihailen energiaa , jota sinulla tuntuu rittävän. Onnellisia odotuksen loppumetrejä!

    • Hanna

      Todella kiva kuulla, että pidit kirjoituksesta. Aihe on jo vuosia pinnan alla kuplinut, mutta pelkäsin siitä tulevan liian kärkäs tai ”liian hyveellinen”. Toivon, että sain ajatukseni aiheesta mahdollisimman ymmärrettävästi ilmaistua. Kiitos kovasti kauniista sanoista ja kannustuksesta! <3

  • Amelia

    Ihana kirjoitus Hanna. Jälleen kerran en voi todeta muuta kuin, että sinulla on sydän ja pää niin paikallaan. Ajattelen monista asioista samalla tavoin kuin sinä ja olen kiitollinen, että tuot näitä ajatuksia ja viisaita sanoja muille luettavaksi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! <3

    • Hanna

      Voi kiitos Amelia kovasti erittäin kauniista sanoista, mutta sanoisin tähän, että blogin pitäminen on ollut todella opettavaista. Te kaikki ihanat lukijat olette tehneet niin oman ihanan jälkenne omaan ajatusmaailmaani. Jatkuvasti joku osaa haastaa miettimään asiaa toiseltakin kantilta. Sinne ruudun toiselle puolelle mahtuu niin upea kirjo ihmisiä. Joten kiitos tosiaan kuuluu teille! Sitä samaa sinne! <3

  • Mari Merta

    Todella tärkeä ja ajankohtainen aihe etenkin näin äitinä mutta toki muutenkin.
    Sinulla on upea empaattinen kyky nähdä asioita monesta näkökulmasta, omaat suuren sydämen ?

    • Hanna

      Ehdottomasti. Tämä saisi olla enemmänkin tapetilla, sillä me kaikki sorrumme tähän joskus. Vaikka pitäisi ymmärtää, että kaikki mikä meissä mahdollisesti muissa ”ärsyttää” niin kertoo enemmän jotain meistä itsestämme. Elääksemme rauhassa, meidän on opittava ymmärtämään toisiamme paremmin. Ja kiitos kovasti kauniista sanoista. Elämä on täynnä vielä oppimista, mutta saan kiittää monista asioista niin eri kulttuureissa asumista kuin erityisesti teitä blogini lukijoita. Kuinka paljon te haastatte miettimään asioita monelta eri kantilta. Iso kiitos teille, että olette niin uskollisesti blogini mukana, ja osoitatte minulle ymmärrystä ja tukea! <3

      • Mari Merta

        ❤️❤️

  • Pompom

    Tämä sai kyllä pohtimaan. Meinasin ekana täräyttää, että miten voisi yrittää ymmärtää vaikka terroristeja tai pedofiileja… mutta toisaalta, ymmärtämistä sekin on, että pedofiilit ovat sairaita ja terroristit kenties sairaita tai vähintään aivopestyjä. Ymmärtäminen ei siis ole pään silittelyä, vaan juurisyiden pohtimista.

    Itse aina ihmettelen, kun ihmiset pohtivat rikollisten motiiveja tai vaikka sitä miksi joku tekee itsemurhan. Minusta näitä ei tarvitse ymmärtää, siis sillä tavalla, että syy olisi jotenkin looginen. Vaan tajuta, että itsemurhaan päätyvät ovat psyykkisesti sairaita, eivätkä ajattele ratkaisuaan järkiperäisesti. Ja taas esim. murhaajat minusta myös. Ei kukaan terve yksinkertaisesti tee rikoksia. Vai olenko naivi? En vain näe järkeä pohtimisessa, että ”miksi pilotti ajoi koneen vuoren seinään?”. Ei sitä selitä mikään muu kuin mielenterveysongelmat eli sairaus, ei se että olisi ongelmia tyttöystävän kanssa.

    No niin, lipsuin aiheesta :)

    • Hanna

      No siis juuri näin. Koska tätä vähän pelkäsin, että tämä voitaisiin ymmärtää juuri tällä tavoin väärin. Mutta kuten sinäkin tulit samaan lopputulemaan, näen asian kuten sinä. Ymmärtäminen ei ole päänsilittelyä, vaan juurisyiden pohtimista. Ja oppimista myös itsestään. (kun puhutaan tavallaan arkisista ja pienemmistä aiheista).

      Minä mietin asiaa niin, että tällaisia motiivejakin (itsemurha tai rikollisuus) on hyvä joskus miettiä. Koska ehkä jos niitä ymmärtää edes jotenkin, osaa hälytyskellot soida, jos huomaa jonkun muun lähellä osoittavan merkkejä, että kaikki ei ole mahdollisesti hyvin. Ja mielenterveyskin on tosiaan syy. On liikaa myös tapauksia, että tällaisia mielisairauksia / -häiriöitä ei huomata.

      Ja vähän sivusin aihetta tuossa esim terrorismiin liittyen, mitä on meidän monen on todella vaikea ymmärtää. Niin minunkin tietysti, mutta minusta meidän on yritettävä miettiä niitä juurisyitä. Tämä taas vie keskustelun maahanmuuttopolitiikkaan, sopeuttamiseen, sen epäonnistuessa syrjäytymiseen, toisien kulttuurien erilaisuuteen ja keskinäiseen ymmärrättömyyteen jne. Niin monimuotoisia asioita, että minusta niitä on tosiaan hyvä pohtia ja miettiä, miten monia asioita saataisiin parannaettua.

      • Inni

        Mä olen ajatellut, että ymmärtää voi pedofiilia tai terroristia tai jotain muuta pahaa tekevää vaikka ei millään tasolla voikaan hyväksyä. Ja useimminhan nämä ymmärtämättömuudet sanotaan varsin paljon kevyemmistä asioista, kuten rahankäyttövalinnoista, päivähoidosta jne.

        Mutta ihanaa on että tässä estetiikkaan painottuvassa blogissa on myös painavaa asiaa, eikä vain vaatteita, kosmetiikkaa ja sisustusta. Painava asiakin tuntuu kevyemmältä omaksua kun se on verhottu kauniisiin kuviin. Kiitos Hanna, olet kyllä Ammattilainen !

        • Hanna

          Näin minäkin ajattelen. Ja juuri tätä lähinnä avauksessa tarkoitin: että nämä asiat nyt yleensä sanotaan paljon kevyemmistä ja arkisemmista asioista, jotka koskevat monia (juuri mainitsemistasi esimerkeistä esim).
          Olen todella iloinen, että pidit tästä postauksesta. Koska tosiaan kevyenä tyyliblogina tahdon tämän pitää, mutta hyvin mielelläni kirjoitan välillä näitä vähän enemmän ajatuksiakin herätteleviä postauksia. Niissä vaan kestää hetki kypsyä kun haluan pohtia asiaa ensiksi mahdollisimman monelta kantilta ja juurikin niin, että se sopii myös tavallaan tyyliblogin linjaan tietyllä pehmeydellä, vaikka painavaa sanottavaa olisikin. Kiitos kovasti kauniista sanoista ja kannustuksesta! <3

    • mitä tahansa saa tehdä kunhan se ei loukkaa muita

      Loogikkona, joka suhtaudun elämään pääpiirteissään positiivisesti, joudun tähän kyllä toteamaan, että osan meistä työtä on yrittää ymmärtää miksi ihminen tekee joskus sen minkä tekee. Tämä ihan puhtaasti siitä syystä, että oppisimme mahdollisesti ennakoimaan ja ennaltaehkäisemään tällaisia kuvaamasi kaltaisia tilanteita.

      Mielestäni elämässä pitää pyrkiä realistiseen ajatteluun eli ei negativismiin, muttei myöskään naivismiin (on eri asia kuin positiivinen ajattelu). Realisti hyväksyy ja ymmärtää, että ihmiset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin elämässä eikä arvostele heitä siitä, mutta ikävä kyllä myös ymmärtää sen, että joskus toisten päätökset voivat olla kohtalokkaita ympäristölle :(

      • Hanna

        Tätä juuri itsekin ajoin takaa edellisessä kommentissani. Minusta sinä toit sen järkevämmin esille! :) Eli oppisimme juuri mahdollisestu ymmärrystä hakemalla ennakoimaan ja ennaltaehkäisemään mahdollisesti samanlaisia tilanteita. Kiitos kun puit ajatukseni hieman selkeämmin vielä! :)

  • Katariina

    Olipa kerrassaan ajatuksia herättävä postaus! ? Kaikkea ei tarvitse tai pidä hyväksyä, mutta sitäkin tärkeämpi olisi yrittää ymmärtää. Esimerkiksi en missään nimessä hyväksy tai koe oikeaksi raakoja terroritekoja, mutta yritän ymmärtää miksi joku tekee toisille pahaa. Kenties terroristien lapsuus on ollut turvaton tai ääretön epätoivo on ajanut ääriliikkeisiin:/
    Jokaisella meillä kuitenkin on erilainen polku kuljettu ja kuljettavana.

    PS. Hanna olet kyllä upea nainen ja taitava kirjoittaja!☺?

    • Hanna

      No siis juuri näin. En mitenkään tietenkään tarkoita, että hyväksyisin vastaavia järkyttäviä terroritekoja, mutta niiden minimoimiseksi meidän on minusta erittäin tärkeä yrittää ymmärtää mistä tälläaisia ajatuksia voi syntyä. Kuitenkin viimeaikaiset terroriteot Euroopassa on moni tehnyt ihan Euroopassa syntynyt maahanmuuttotaustainen nuori. Maailmassa on uusia uhkia ja kauhukuvia, ja vain yrittämällä ymmärtää lähtökohtia voi löytää niitä juurisyitä ja yrittää löytää niihin keinoja. Ja kiitos kovasti kauniista sanoistasi! Ihanaa, että ymmärsit tarkoitukseni <3

  • Erppa

    Tuo tekstisi ensimmäinen kommentti herättää tunteita. Itse saa nuorena kolmeakymppiä lähestyvänä naisena paljon kyselyjä siitä, milloin aion hankkia lapsia ja kun kerron että en aio koskaan hankkia lapsia vaan menen sterilisaatioon heti kuin mahdollista, saan vähätteleviä kommentteja ja selkääntaputtelua, että ”voi, kyllä sä vielä muutat mielesi, me tiedetään”. Kukaan ei ole koskaan kysynyt syitäni lapsettomuuspäätöksestäni, vaan oletetaan että se on kypsymättömyyttä ja sitä että en vain ole tavannut vielä ”sitä oikeaa”. Minulle on tapahtunut monia asioita jotka ovat vain vahvistaneet päätöstäni lapsettomuudesta, mm. väkivaltainen isoveli ja vanhempieni kokema suru hänen kanssaan, monta huonosti päättynyttä parisuhdetta jne, mutta ennen kaikkea en vain ole ikinä elämäni aikana kokenut sitä tunnetta, että haluan lapsia, päinvastoin. Olen aina tienny että äitiys ei ole minun osani. Eikä tämä mitenkään tarkoita sitä että itse halveksisin äitejä ja vihaisin lapsia, onhan se edelleen normi yhteiskunnassa hankkia lapsia kuin olla hankkimatta. Minulla itselläni on vain niin monia tavoitteita ja unelmia, joihin elämä lapsien kanssa ei sovi. Ja kuten mainitsitkin tekstissäsi ja kommenteissasi, äidit ja äideiksi haluavat ovat hyvin herkkiä tuomitsemaan. Kyllähän se ärsyttää.

    Tästä kommentista katosi näköjään se punainen lanka, ja ei tämä aihe edes ollut tekstisi pointti, mutta tuo kommentti ”En voi ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat etteivät halua lapsia! Kuinka itsekästä?!” vain hyppäsi silmille. Vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset eivät ole pahoja ja itsekkäitä, meillä on vain erilaiset haaveet ja erilainen maailmankuva. Kannattaisi kaikkien joskus kysyä velolta ihan uteliaisuudesta, ilman halveksuntaa ja vihaa, miksi he eivät halua lapsia. Siitä voi syntyä mielenkiintoinen keskustelu jos on avoin kummankin ajatuksille.

    • Hanna

      Olen pahoillani, että olet joutunut kohtaamaan näin paljon tuomitsevia kommentteja! Tarkoituksenani siis ei ollut mitenkään tuomita päätöstä elää ilman lapsia – päinvastoin. Ymmärrän vallan hyvin, että lapsiarki ja vanhemmuus ei ole kaikille. Sitä pitää olla rehellinen itselleen, eikä joutua yhteiskunnan ”normien” ylitallomaksi. Jokaisella (kuten sinulla) on syynsä näihin päätöksiin. Minä olen kuullut vastaavia tarinoita monia, ihan ystäväpiiristäkin, ja ymmärrän loistavasti, että se ei ole kaikille. Toivottavasti jos tämän tekstisi lukee joku, jolla on vaikeuksia _sinun_ päätöstäsi ymmärtää, antaa tämä taas vähän uutta näkökulmaa ja aihetta ymmärtää <3 Eli siis tarkoituksena ei ollut mitenkään kyseenalaistaa päätöstä olla hankkimatta lapsia, vaan tarkoituksena oli muiden, jotka ei sitä tosiaan ymmärrä, niin yrittäisivät ymmärtää <3

      • Erppa

        Juu, ymmärsin kyllä tekstistäsi että sinä ymmärrät, etkä tuolla tekstissä vilahtavalla kommentilla yrittänyt tuomita vaan se oli esimerkkinä :) tarkoituksena ei ollut paasata aggressiivisesti, anteeksi tästä <3

        • Hanna

          Ah, no hyvä! :) Yritin vain ottaa esimerkkejä niin perheellisiin kuin perheettömiin liittyviä kommentteja, mitä on saattanut kuulla ja ovat särähtäneet omaan korvaan. Mutta hyvä, että tämä oli selvä <3 Kiitos, että jaoit sinun tarinasi <3

  • Haidi

    Todella upeasti kirjoitettu teksti, jonka kruunaa upeat kuvat. Teksti sai kyllä ajattelemaan ja miettimään omaakin tekemistä/sanomista. Ihan liian usein tulee sanottua ”en ymmärrä” tai liityttyä en ymmärrä keskusteluun. Vaikka monesti kyllä vähän ymmärtää, sillä olen jotenkin aina nähnyt asioista ne kaksipuolta. Kommentti uutisten lukemisesta särähti tänne, sillä niitä jaksaa kykyään harvemmin avata, ovat jotenkin masentavia. Mutta silti aina kun näitä isompia terrori-iskuja tms tapahtuu löytää sitä itsensä lukemasta uutisia ja ihmettelemästä, että miksi. Ymmärrys on kaksiteräinen miekka, koska usein se mitä toisissa ”inhoaa ja ärsyttää” on se mistä itsessään on epävarma. Sen ymmärtäminen vaatisi ymmärrystä itsestä. Ihana postaus Hanna ja minusta viesti tuli läpi juuri oikein! :)

    • Hanna

      Kiitos ihana Haidi! Mutta sä tunnut olevan aika hyvä jo tässä! <3 Aina olet täälläkin kommenttiboksissa antamassa ymmärrystä ja miettimässä asioita muistakin näkökulmista <3 Ja vaikka ne tuntuvat ihan hirveältä ja masentavalta, olen minäkin siellä lukemassa ja miettimässä miksi ja miten tällaisia voisi ehkäistä. Ja juuri näin. Minullakin kymmenkunta aforismia jotka sopisivat tähän ihan loistavasti <3 Voi olla että teen vielä pienen jatkon ja lisäilen niitä postauksen sekaan. Antaa kivasti aihetta meille kaikille miettiä ihan arkisiakin asioita <3

  • ellu

    hieno ja herättävä teksti! sai todella ajattelemaan asioita:)

    • Hanna

      Kiitos. IHanaa, jos herätti. Koska me kaikkihan tähän varmasti sorrumme aika ajoin! <3

  • Maria

    Hyvä kirjoitus. Samaa olen ihmetellyt. Sitä alttiutta tuomita esimerkiksi toinen äiti. Itselläni viimeistään toinen lapsi (joka syntyi ensimmäisen ollessa melko tasan vuoden ikäinen) on tehnyt todella varovaiseksi kommentoimaan tai edes ajatuksissa tuomitsemaan varsinkaan kenenkään vanhemmuutta. Minähän en mitenkään voi tietää kaikkia taustoja. Maailmalta tulevat kamalat uutiset – no, se on jo vaikeampaa.

    • Hanna

      No siis omien lapsien kohdalla olen pariin kertaan miettinyt, että jos heillä olisi eri äidit, eivät he välttämättä ymmärtäisi toisiaan :D Niin erilaiset pikkumiehet ja toimii aivan eri keinot ja tavat :D Se nyt viimeistään on opettanut, että kaikki ovat vaan niin erilaisia! Kaikille ei vain toimi samat metodit.
      Mutta niinkuin sanoit. Maailmalta tulevia kamalia uutisia usein on jo todella vaikea ymmärtää. Siinä mennään jo niin kauas omasta ajattelutavasta. Mutta ymmärrtksellä juuri tarkoitan tässäkin niihin ”juurisyihin” pureutumista. Miten tällaiset voitaisiin mahdollisesti tunnistaa ajoissa ja jopa ennaltaehkäistä? Pakkohan se on jollain tasolla sitäkin yrittää ymmärtää, vaikka itse lopputulemaa ei tietystikään voi millään tapaa hyväksyä.

  • Katjuskainen

    Täysin samaa mieltä! Kärkäs tuomitseminen tuntuu usein tosi pahalta.

    • Hanna

      Kyllä. Se tuntuu kovin pahalta. Vaikka sitäkin tunnetta voi lievittää tietäen, että toinen ei yritä edes ymmärtää, etkä sinä siihen edes välttämättä voi mitenkään vaikuttaa. Tuomitseminen kertoo toisesta niin paljon enemmän kuin ”tuomitusta” itsestään. On niin helppo tuomita – ymmärtäminen vaatii ihmiseltä paljon enemmän <3

  • sari leino

    Kiitos Hanna hienosta kirjoituksesta. Olen kanssasi aivan samaa mieltä asiasta .
    Haluan vielä pointsata kuinka kivasti kuvat ja teksti tukivat toisiaan, aivan kuin yrittäisit ”avata ovea” toisen ihmisen mielenmaisemaan.
    Hieno kombo, kuvat ja teksti <3

    • Hanna

      Voi miten ihana, että sinä poimit tämänkin yrityksen kuvieni kautta!! :D Tuolla alhaalla yritin vielä erityisesti kuvia ja tekstiä yhdistää lauseella: avataan niitä uusia ovia :D Kiitos <3

  • Maija

    Lopulta me ihmiset siedetään erilaisuutta ja erilaisia elämän valintoja aika huonosti. Joku täällä jo kommentoikin aiheesta vapaaehtoinen lapsettomuus. Itse olen kolmekymppinen, onnellisessa parisuhteessa, mutta en ole koskaan halunnut biologisia lapsia. Pidän lapsista ja ystävien lapsien kanssa on kiva leikkiä, mutta en vaan ikinä ole nähnyt itseäni missään hiekkalaatikon reunalla oman lapsen kanssa. Monet lähipiirissä jakavat ajatusmaailmani, mutta sitten valitettevasti on niitä hieman liian syvällä mammakuplassaan eläviä naisia, jotka eivät voi ymmärtää toista näkökantaa asiaan. Olen saanut kuulla siitä, miten ”lapsensaantihalua” pitäisi herätellä (en todellakaan tiedä miten se tapahtuisi?!) ja muuta typerää. Tällaiset kommentit ovat loukanneet pahasti, varsinkin kun itselle ei tulisi mieleenkään päin näköä arvostella sitä, miksi joku haluaa lapsen tai lapsikatraan. Valitettevasti jotkut (äidit) osaavat olla tuomitsevia tässäkin kysymyksessä. Itse pyrin elämässäni miettimään niitä syitä, miksi joku päästelee älyttömyyksiä suustaan, miksi päinvastainen arvomaailma on jonkinlainen uhka jne. Kuten kirjoitit, ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa elää. Eikö maailma sitä paitsi olisi aika tylsä paikka, jos kaikki valitsisivat samoin? Minä arvostan sitä, että ihminen opettelee tuntemaan itsensä, on rehellinen itselleen ja tekee suuret valintansa näiden pohjalta. Ei ole mitään surullisempaa, kuin päätyä elämään sellaista elämää, jota ”kuuluu elää”, vaikkei se olisi oma juttu yhtään.

    Siinä meille kaikille haastetta yhden elämän verran yrittää ymmärtää heitä, jotka eivät valitse samoin kuin sinä itse.

    Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä ja hyvää odotusta loppuraskauteen! <3 Olen lukenut blogiasi melkein alusta asti, mutta liian harvoin tulee kommentoitua.

    • Hanna

      Siinä se syy tavallaan varmaan onkin. Se ”mammakupla”. Yht’äkkiä elämään tuleekin maailman mullistava pieni ihminen, joka on tärkeintä maailmassa. Se muuttaa paljon ja yht’äkkiä monen koko elämän tarkoitus. Kun joku on noin tärkeää, niin siihen liittyy myös paineita. Ollaan epävarmoja omassakin tekemisessä. Sitten jos joku ei haluakaan sitä samaa, mikä on hänelle se maailman suurin ja tärkein asia, niin monille se taitaa olla vaan jotenkin kovin vaikea ajatus? Kun kaikki pyörii tavallaan sillä hetkellä siinä kuplassa sen lapsen ympärillä?

      Mutta siis ehdottomasti samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että erilaisuus on rikkaus. Olisi todela tylsä paikka jos kaikki olisi samaa homogeenistä massaa. On upeaa kun ihminen on rohkea ja rehellinen itselleen. Tekee niitä ratkaisuja itselleen, jotka tuntuvat omalta. Ei siksi, että yhteiskunta ”sanelee” niin.

      Valtava kiitos sinulle niin monien vuosien uskollisesta seurasta! <3 Ja kiitos ihan hirmuisesti, että kerroit sinun tarinasi ja hieman avasit sinun ajatuksia ja syitäsi _omaan päätökseesi_. Toivottavasti nämä tällaiset kirjoitukset voivat avata toisin ajattelevien ja asiaa ymmärtämättömien silmiä <3

  • Sanna

    Tämä(kin) postaus kertoo, että sisäinen kauneutesi on aivan omaa luokkaansa! Ihanaa, että sinunlaisia ihmisiä löytyy. Osaat hienosti pukea haastavatkin asiat ymmärrettäväksi tekstiksi, niin että lukijalle jää tilaa myös omille ajatuksille. :)

    • Hanna

      Olen todella iloinen, että koit jättäväni lukijalle tilaa tässä tekstissä. Koska aihe on pyörinyt pitkään mielessä ja pelkäsin, että siitä tulisi liian kärkäs tai liian ”hyveellinen”. Tärkeimpänä halusin nostaa vain sitä, että meidän tulisi yrittää ymmärtää toisiamme ja että me kaikki teemme virheitä ja näistä on hyvä oppia itsekin. Ihanaa, jos se sinulle välittyi <3

  • Hannis

    Ihana kirjoitus ja niin ajankohtainen. Tarvitsemme enemmän ymmärrystä tässä nykyajan maailmassa, josta löytyy niin paljon vihaa ja kauheuksia. Ja täytyy muistaa ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista, miltä toisten elämän valinnat näyttävät toisille. Emme tiedä koko totuutta.

    • Hanna

      Jotenkin nämä kauheudet ja vihat ovat olleet niin tapetilla viimeiset vuodet… Ja juurikin näin. Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia ja koko totuutta on vaikea koskaan toisen täysin saada selville, mutta yrittää voi ja saada edes jonkinlainen ymmärrys sen toisen lähtökohdista.

  • Anne

    Hienoja ajatuksia ja sanoja sinulla, kiitos niistä. Fiksun ihmisen huomioita.
    Olen samaa mieltä

    • Hanna

      Todella mukava huomata, että niin moni täällä haluaa ymmärtää <3

  • Roosa

    Itse käytän melko usein tuota ”en voi ymmärtää…”, mutta tätä seuraa usein ”miksi”. Eli haen tuolla takaa juurikin sitä juurisyytä. Miksi joku toimii niinkuin toimii. Mitä päätöksen taustalla on, miten henkilö näkee niin eri tavalla kuin minä? Joskus, kun kysyn (kohteliaasti tietysti!) suoraan, miksi joku toimii tavalla x, opinkin vastauksesta ymmärtämään toisen järkeilyä ja mitkä tekivät ovat johtaneet päätöksentekoon. On äärettömän mielenkiintoista toisinaan tarkastella maailmaa jonkun toisen näkökulmasta. Kyllä se joka kerta avartaa myös omaa käsitystä asioista :)

    • Hanna

      Siis ehdottomasti! Silloin kun se tehdään noin sinun tavalla aidosti puhtaasta uteliaisuudesta ja halusta ymmärtää! Ja mielellään sen henkilön kanssa! ei päivitellen ”selän takana” niin, että on jo päättänyt oman kantansa ja tuomitsee sitä toista. Mutta siis juurikin jos taustalla on puhtaasti asian järkeistäminen ja halu ymmärtää sitä toista. Kysymyksenhän voi esittää ilman sitä En voi ymmärtää? Senhän voi muotoilla, että minun on vaikea ymmärtää ja haluaisin ymmärtää miksi :) Sitten minusta lähestymistapa ja itse motiivi kysymykselle on eri :) Nimenomaan – halu tarkastella elämää oikeasti eri näkökulmasta. Liian usein törmää siihen, että mieli on jo päätetty, eikä sitä halua oikeasti ole tarkastella toisesta näkökulmasta :/

  • Marjaana

    Nieleskelin kyyneleitä kotimatkalla, niin osui sanasi oikeaan paikkaan. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Avarakatseisuus kaunistaa ja on osa kypsymistä ihmisenä :) Onnea syksyyn.

    • Hanna

      Se on totta. Jatkuvaa oppimistahan tämä elämä on. Tässä sarka, missä on päivittäin työnsarkaa meillä kaikilla <3 Yritetään! :)

  • meow

    Aivan loistavaa asiaa! Ymmärtäminen on niin tärkeää, yritän panostaa siihen koko ajan vain enemmän. Ihmiset ovat vain niin erilaisista lähtökohdista ja tavoittelevat eri asioita. Eikä se mun mielestä ole oikein arvostella toisten valintoja vaan panostaa niihin omiin asioihinsa :) Kaunista viikkoa sinne!

    • Hanna

      Se on totta. Meillä kaikilla on sen kanssa jatkuvasti työnsarkaa. Nimenomaan. Keksitytään siihen omaan hiihtoon ja kannustetaan muita eteenpäin. ei heitetä kiviä ladulle… Samaa sinne! :)

  • Pirita

    Aika yksinkertaista on sekin, että luokittelee muita yksinkertaiseksi!

    • Hanna

      Pahoitteluni. Ilmaisin varmaan itseni väärin. En tarkoita, että ihmisen kokonaisuudessaan olisi yksinkertainen. (Koska meillä kaikillahan on omat vahvuutemme ja heikkoutemme) Vaan lähestyminen kyseiseen asiaan on yksinkertainen – eli ei kykenevä / halukas miettimään asiaa monimuotoisesti eri kannoilta ja hyväksymään ihmisten erilaisuus :)

  • Mia

    Ihana teksti :)
    Sattui itselleni todella sopivaan aikaa tämän julkaisu, sillä vasta pari päivää sitten vastasimme mieheni kanssa utelijoille ettemme halua lapsia. Meille kommentoitiin yksinkertaisen tylysti: olettepa itsekkäitä ja vastuuttomia.
    Onneksi jotkut edes kykenevät ymmärtämään muita ihmisiä :)

    • Hanna

      Mitenköhän se on vastuutonta, että itse tietää, ettei halua lapsia? Eihän kaikki ole kaikille? Ja jos itse on rehellinen itselleen, eikä mene ns. yhteisön normien tallomana vaan eteenpäin, niin miten se on vastuutonta? Tämä lapsiasia varmaan herättää siksi niin paljon ihmisissä niin herkästi näitä voimakkaita ”vastareaktioita”, koska niin monelle lapset ovat elämässä se ihan kaikki kaikessa? Siksi varmaan joidenkin niin vaikea ymmärtää, että joku ei sitä haluaisi? Toivottavasti saatte kuitenkin omaan päätökseenne ihanan rauhan, muiden kommenteista huolimatta :)

  • zubi

    Olen juuri vähän vellonut itse sellaisissa ”en voi ymmärtää miten joku voi olla noin negatiivinen” -fiiliksissä ja eilen illalla kuuntelin musiikkia ja jotenkin vaan tuli sellainen olo, että kyllä silläkin ihmisellä on varmasti omat syynsä ja toivon, että hän pääsee siitä fiiliksestä vielä yli ja eteenpäin. Tämä postaus tuli ihan täydelliseen hetkeen. Seuraavalla kerralla voisinkin kysyä jotain mukavaa, osoittaa olevani kiinnostunut kaikesta huolimatta.

    Kiitos, hieno ja kaunis postaus.

    • Hanna

      Tiedätkö olen itse viimeaikoina myös ihmetellyt myös joidenkin negatiivisuutta. Ja ihmetellyt sitä, miten kaikkiin ratkaisuihin negatiivisesti ajattelevilla on uusi ongelma. Mutta tosiaan, pitäisi vaan jaksaa puskea ja miettiä mistä sellainen ajattelutapa kielii?

  • Laura

    Hyvä teksti ja varmasti saa pohtia tätä asiaa. :)
    Itse tiedostan kyllä mitä kamalaa maailmalla tapahtuu, mutta minä en kauheasti niitä lue; tässäkin asiassa pitää itseään myös osata suojella. ( Kärsin pahasta ahdistuksesta ; ei suinkaan ole pään pensaaseen pistämistä ) #Tieto lisää tuskaa

    • Hanna

      Kiitos Laura! :)
      Sinun kommenttisi sai minut pysähtymään ja pohtimaan. Tosiaan, jotkut ovat ehdottomasti paljon herkempiä, kuin toiset. Uutiset maailmalta ovat kamalia ja ne ahdistavat ehdottomasti minuakin (vaikka en koe olevani mitenkään erityisen herkkä). Varmasti valtaosaa tällaiset järkyttävät tapahtumat riipaisevat todella syvältä ja niiden realiteetti tekee fyysisestikin todella pahaa. Monet itkut on itketty. Millä tavalla sinulla ahdistus ilmenee? Anteeksi tietämättömyyteni. En itse ole koskaan kärsinyt pahasta ahdistuksesta niin tätä näkökulmaa olisi ihana ymmärtää vielä paremmin.

  • Katja

    Kiitos Hanna tästä hyvästä pohdiskelevasta postauksesta. Mielelläni useamminkin lukisin Sinulta tällaisia vähän syvällisempiä postauksia. Sinä selvästi pystyt niitä kirjoittamaan ja huomaa, että olet asioita paljon ajatellut ja pohtinut.
    Itse usein havahdun siihen kuinka paljon asioita vain puidaan ja vatvotaan ja nimenomaan toisten ihmisten asioita kun kyseinen henkilö ei ole paikalla. Miksi ei kysytä asioista suoraan, hienotunteisesti, aidosti kiinnostuneena haluten ymmärtää miksi kukin toimii kuten toimii. Sehän tietysti vaatisi vaivaa ja aikaa ajatella, yrittää ymmärtää. Helppoa ja nopeaa on tuomita. Harvoin sitä tietää kaikkia syitä tekojen taustalla, jos tietäisi, ehkä itsekin saattaisi päätyä siinä tilanteessa samaan lopputulokseen. Vaatii aitoa suvaitsevaisuutta, että sallii muiden toimia eri tavalla (esim. elääkö perheellisenä vai ei).
    En itse ole sen parempi ihminen, mutta havahtuessani toistamaan tällaista ”en ymmärrä”-kaavaa, pyrin miettimään mitä voisin asialle tehdä, että ymmärtäisin edes vähän enemmän. Aito ymmärtäminen vaatii ponnisteluja ja ajatustyötä eikä se siksi ole usein niin helppoa.

    -Katja

    • Hanna

      Hei ihana Katja! Allekirjoitan niin täysin ajatuksesi asiasta. Ja tosiaan, mielelläni kirjoitan tällaisia pohdiskelevampia juttuja aina välillä. Ne vain kypsyvät aikansa, sillä haluan tosiaan pyrkiä miettimään käsiteltyä asiaa ensin ajan kanssa mahdollisimman monelta kantilta. Pääsääntöisesti kuitenkin tyyliblogi, mutta haluan ehdottomasti tuoda aina esille hienotunteisesti tällaisiakin asioita – mutta mahdollisimman ”tyylikkäästi” :D Toivottavasti siinä olen onnistunut.

      Ja hei kiitos vielä pohdinnastasi. Niinkuin sanoin: Ihan samaa mieltä!

  • rosa

    Hyvä postaus. Tosi tärkeästä aiheesta! Luulen että nuorena ihminen on tosi herkkä kaikille vaikutteille ja muiden odotuksille yms mutta itse olen onneksi nyt 25 vuotiaana löytänyt ”rauhan”. Jos valitsen eri lailla mitä kuuluisi niin yksinkertaisesti ajattelen että tämä on minun elämä.

    Itekin -täytyy myöntää- sanon paljon tuota en voi ymmärtää… Juurikin nuo terrori iskut esim :( Siinä ehkä tärkeää on todellakin ymmärtää ja myöntää että tekijä oli myös uhri, vaikka en tiedä miten omaiset voivat sen noin ajatella ikinä.

    • Hanna

      Se on kyllä onneksi totta, että vuosien varrella sitä yleensä ainakin :D mon varttuu ja oppii elämää nähdessään näkemään asioita vähän monimuotoisemmin <3 Ja tosiaan varmasti melkein me kaikki sorrumme joskus tähän en ymmärrä ajattelluun. Tärkeää onkin tiedostaa se, ja sitä kautta purra kieltään ja miettiä, että voisinko sittenkin <3

  • Essi

    Kiitos Hanna tästä ajankohtaisesta ja avartavasta kirjoituksesta. Käsittelit asiaa ihanan kauniilla tavalla ja sait ajatuksia heräämään. Liian usein sorrun itsekin ”en ymmärrä” -tyyppiseen toteamukseen, ja myönnän, että tällainen ihmettely ei ainakaan paranna minun tai ympärillä olijoiden oloa.

    Aionkin taas yrittää kiinnittää huomiotani siihen, kuinka voisin ymmärtää läheisiäni ja tuntemattomampia paremmin. Näin meillä kaikilla olisi varmasti mukavampi olla.

    Ihanaa kesän loppua sinulle ja perheellesi! :)

    • Hanna

      Vaatii valtavaa myös paljon älykkyyttä se, että tunnistaa omat virheensä ja sitä kautta haluta niitä kehittää. <3 Ymmärtämättömyyteen sortuvat varmasti melkein kaikki joskus, mutta erittäin tärkeää, on yrittää se huomata ja purra kieltään miettien, että hetkonen. Voisinko sittenkin..? <3 Kiitos Essi! <3

  • Ph

    Tälläisten tekstien takia palaan sinun blogiisi. Sinulla on hieno tapa kirjoittaa, vaikka blogisi on muotija lifestyle painoitteinen, niin ihana on lukea näitä. Tämä ja lits läts on ollut erityisesti mieleeni :) kiitos näistä!

    • Hanna

      Olen todella kiitollinen, että kaiken upean suomalaisenkin blogitarjonnan seasta palaat aina minunkin postauksiani lukemaan <3 Kiitos kovasti kauniista sanoista <3

  • Minna

    Olen hyvin laiska kommentoimaan, vaikka aika aktiivisesti olenkin jo vuosia blogiasi seurannut. Tämä postaus oli kuitenkin niin mielestäni niin merkittävä, että haluan siitä erityisesti sinua kiittää. Nostat esille hyvin tärkeän asian kauniisti ja älykkäästi perustellen. Voin täysin yhtyä kirjoitukseesi. Kiitos siitä <3

    • Hanna

      Voi suuri kiitos hyvin kauniista sanoistasi. <3 IHanaa kuulla ja huomata, että teitä samoin ajattelevia / tavoittelevia on siellä hurja määrä. Tuntuu hyvältä <3

  • paulii

    Kiitos ihanasta kirjoituksesta, samoja asioita olen pohtinut itsekin ja alkanut ärsyyntyä näistä ihmisten tuomitsevista ”en ymmärrä miten/miksi joku…” puheista selän takana. Varmasti olen itsekin sellaiseen sortunut liian usein, mutta yleensä sellainen ärsyttää ja suututtaa.

    Olen reilu kolmekymppinen parisuhteessa elävä nainen, enkä halua lapsia. En ole koskaan halunnut, enkä usko, että tulen haluamaankaan. Olen puolet elämästäni kuullut vähätteleviä ”kyllä se mieli muuttuu” ”niin niin, kyllä se vauvakuume sullekin tulee” jne. Se on raivostuttavaa, ihan kuin valehtelisin tai olisin vielä itsekin lapsi joka ei tiedä mitä haluaa. Vähemmän olen kohdannut varsinaista suuttumista, itsekkääksikin on kutsuttu vain muutamien miesten toimesta, mutta kaikkitietävä, vähättelevä asenne on todella yleistä. Vaikka olen avoimesti kertonut ystäville, perheelle ja tutuille, että lapsia ei ole meille tulossa, kuulen edelleen usein näitä ”ai juotkin vettä, onkos jokin _erityinen_ syy?” ”tuliko vauvakuume kun pidit siskosi vauvaa sylissä” ”miksi ihmeessä ostitte kaksion, pian se jää teille pieneksi”. Näin yli 30 vuotiaana tämä alkaa jo pikkuhiljaa naurattaa, mutta nuorempana, ja välillä vieläkin se aiheuttaa niin paljon mielipahaa ja tuntemuksia siitä, että olen vääränlainen. On jo todella raskasta tuottaa pettymys lapsirakkaille vanhemmilleni, saati että ystävät ja tututkin vielä tuovat esiin kuinka tyhmä olen kun en ymmärrä että ”ihan pian haluan lapsia”. Valitettavasti tällainen käytös on johtanut siihen, että ystävyyssuhteita on kariutunut. En vain jaksa pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät edes eivät yritä ymmärtää minua, eivätkä edes usko mitä sanon. Ihan hetki sitten yksi (taas miespuoleinen) kaveri totesi että ”vaikka luulet ettet tykkäisi lapsista niin kyllä kaikki omistaan tykkää, älä huoli”. En ole sanonut, etten pidä lapsista, siskojeni ja ystävieni lapset ovat kaikki minulle rakkaita.

    • Hanna

      Kommenttisi liikutti minua suuresti. Ihan vesi kiiri silmiini. Olen niin kovin pahoillani, että joudut kohtaamaan tällaista niin usein. Vaikka itselle olikin mieheni tavattuani selvää, että haluan perheen, niin ymmärrän samalla valtavan hyvin, että tämä ei todellakaan ole kaikille. Minusta se on hienoa, että on rehellinen itselleen. Voin ymmärtää hyvin, että tuollaiset monenlaiset letkautukset ja kyselyt satuttavat. Toivottavasti sinulle tuo jotain lohtua se, että he vain haluavat sinulle sitä samaa onnea, mitä he ovat lasten kautta saaneet. Heille se on niin elämän suurimpia juttuja, että he eivät vain ymmärrä, että se ei kaikille ole _se juttu_. Kiitos tästä kommentista. toivottavasti se oli joillekin silmiä avaava <3

      • paulii

        Kiitos Hanna! <3 Kun itse joutuu vuosia ihmettelemään ja pohtimaan, miksi ei niitä lapsia halua ja mitä jos sitä joutuu vanhempana katumaan jne kysymykset pyörivät mielessä (ei se ole mikään kristallin kirkas päätös ja vaan monet "mikä minussa on vikana" pohdinnat aiheuttava), on raskasta, ettei aiheesta edes voi puhua muiden kanssa. Saisikin edes niitä aidosti kiinnostuneita "miksi" kysymyksiä aiheesta, ei niitä kaikkitietäviä "kyllä se mieli muuttuu" tai "oletpa itsekäs" kommentteja… :/

        Mutta tottakai ymmärrän, että suurin osa kommenteista juontaa siitä, että lapset ovat vanhemmilleen se rakkain asia maailmassa. Silloin on vaikea ymmärtää miksei toinen halua samaa onnea. Ihmetyttää se itseäkin miksi en voi kuvitellakaan olevani äiti, vaan ajatus on ainoastaan ahdistava. :(

  • saara

    ”Darkness cannot drive out darkness; only light can do that. Hate cannot drive out hate; only love can do that. -Martin Luther King, Jr”
    Usein, jos olen hämmentynyt enkä tiedä mitä ajatella tai miten suhtautua (esim. maailman tapahtumiin) luen Martin Luther Kingin lainauksia, niissä usein piilee yksinkertaisen muotoon puettuja ajattelun työkaluja, joiden avulla saan kasvatettua omaa ymmärrystäni ja rauhan tunnetta. En itse ole uskonnollinen, mutta tuo mies oli rautaa. ?

    • Hanna

      Mä olen ihaillut tätä samaa lausetta monta kertaa <3 MLK oli hieno ajattelija. Sama kuin sinulla. En ole kovin uskonnollinen. Uskon, että jokaisella on oikeus uskoa siihen, joka tuo itselleen rauhaa (eikä satuta muita).

  • Katja

    Voi Hanna, tämä on niin hyvä teksti. Kuuntelin jokunen aika sitten Yle Areenan kautta piispa Irja Askolan haastattelun (Tuija Pehkosen vieraana) ja haastattelun lopussa Tuija lainasi Irjan ajatusta ”Älä puhu heistä, vaan puhu heidän kanssaan.”

    • Hanna

      Juuri näin <3 IHanasti kiteytetty! <3

  • Niina

    Kiitos jälleen Hanna kauniista ja ajatuksia herättävästä tekstistä! Asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia ja kaikkeen on syynsä, vaikka itse toisin valitsisikin.

    Hieno juttu muuten, että tuo Arkisto-haku on palannut! Pääsee taas helpommin lukemaan vanhempiakin postauksia. :)

  • Sanna

    Ihana kirjoitus! Oman elämänkokemuksen, vastoinkäymisten, kriisien ja itsetutkiskelun myötä olen oppinut, että kun ihminen ymmärtää itseään, sitä kautta hän vasta ymmärtää muita. Eli juuri niinkun sanoit, tämäkin työ on aloitettava itsestä. Itseeni syvästi tutustumisen myötä omat oppirahat ei sitten olekaan tulleet ymmärtämättömyydestä, vaan siitä että ymmärrän ihmisten toimintaa liikaakin ja sitten olen katsonut esim huonoa kohtelua läpi sormien, koska ymmärrän mistä se kumpuaa. Tämän kanssa teen tosiaan edelleen töitä, ja yritän omaksua ”kaikkea voi ymmärtää mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä” toimintatapaa yhä enemmän. Se että vetää rajoja ja rakastaa itseään sitä kautta, on myös oikein muita kohtaan vaikka silloin joskus jotain ihmistä joutuisi satuttamaankin -kipu kun on meidän tärkein kasvattaja. <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Toimitus suosittelee

Instagram