Pauli Hanhiniemi: ”Selfiekulttuuri ja iholle tuleminen olivat liikaa”

Vain elämää -sarja teki pitkän linjan muusikko Pauli Hanhiniemestä koko kansan tähden.

Pauli Hanhiniemi, 52, nostaa kädellä hiuksiaan. Arpi kaartaa otsalta päälaelle asti. 21 tikkiä. Arven kohdalla hiukset kasvavat ohuemmin.

– Hyvä syy jakauksen vakipaikalle, muusikko sanoo ruutupaidassaan ja tukka pöllyssä helsinkiläiskahvilassa.

Arpi on muistuttanut jo 35 vuotta siitä, että elämä kannattaa elää juuri nyt.

Kun Hanhiniemi oli 17-vuotias, luokkakaveri ajoi Ford Cortinan ojan kautta ympäri. Hanhiniemi uskoi päänsä haljenneen ja luuli aivojensa valuvan ulos, kun sormi upposi pehmeään ja märkään.

– Haavasta verta tuli niin, ettei eteensä nähnyt.

Hanhiniemi uskoo, että ilman onnettomuutta hän ei olisi uskaltanut ottaa elämässään riskejä. Velvollisuudentuntoisena hän olisi luultavasti luopunut muusikkohaaveistaan ja varmistanut selustansa jollakin hyvällä, perinteisemmällä ammatilla.

Lue myös: Toni Wirtanen: ”Pelkäsin jääväni kiinni siitä, etten osaa mitään”

Rockrunonlaulaja

Suuri yleisö tuntee Hanhiniemen Kolmas Nainen -yhtyeen laulajana. Monet suomirockin klassikot ovat hänen käsialaansa: Valehtelisin jos väittäisin, Tästä asti aikaa, Äiti pojasta pappia toivoi.

Hanhiniemi on kirjoittanut omille yhtyeilleen satoja kappaleita, muille artisteille kymmeniä. 30-vuotisesta urastaan huolimatta Hanhiniemi ei miellä itseään ammattimuusikoksi. Musiikki ei ole ollut hänelle koskaan sitä, että käytäisiin tavallisesti päivätöissä.

– Olen onnistunut löytämään ympärilleni päteviä soittokavereita, tehnyt biisejä ja saanut laulaa niitä. En ole ajatellut tätä työnä.

Aikanaan Hanhiniemi paiski hommia myös turve- ja puupolttoainekeskuksessa Vapolla sekä silkki- ja seripainotekniikan ammattilaisena painotalossa. Tästä, ”oikeasta työkokemuksestaan”, hän on ylpeä.

 

Iholle tulo oli liikaa

Viimeistään Vain elämää -televisio-ohjelma vuonna 2013 teki Hanhiniemestä koko kansan Paulin.

– Hankaliakin tilanteita on syntynyt. Selfiekulttuuri ja koko tämä iholle tuleminen olivat yhtäkkiä liikaa.

On joukossa ollut myös hellyttäviä kohtaamisia. Etenkin vanhemmat naiset ovat alkaneet pysäytellä. Haluavat halata.

– Se on viehättävää, kainoa huomiota. Vanhemmat naiset osaavat käyttäytyä nätisti. Ehkä he kokevat äidillisiä tunteita, sillä ohjelmasta välittyi kuva, etten aina ollut ihan kartalla.

Ikä vaatii unta

Elämänkokemus on antanut Pauli Hanhiniemelle kypsyyttä, mutta myös haikeutta suhteessa menneeseen ja tulevaan. Ikääntyminen ja luopuminen pelottavat. 52-vuotiaana hetkessä eläminen on entistä tärkeämpää.

– Olen alkanut arvostaa omaa aikaa ja rauhaa.

Myöskään fysiikka ei enää anna samalla tavoin armoa kuin ennen. Silloin riitti, että sai nukuttua keikan jälkeen. Nykyään unta on saatava riittävästi myös ennen keikkaa. Viime vuosina ääni on jonkun kerran meinannut pettää väsymyksen vuoksi.

Hanhiniemi uumoilee, että vanheneminen tuottaa vaikeuksia. Hän on luonteeltaan niin kärsimätön.

– Minäkuvaani kuuluu, että saan hoidettua asiat verrattain hyvin. Yritin juuri asentaa lamppua, mutta siitä ei tullut mitään, ennen kuin hain lukulasit päähäni. Toisaalta onnittelin itseäni siitä, että ylipäätään muistin, missä lasit olivat.

”Olen alkanut arvostaa omaa aikaa ja rauhaa.”

Vanhuuden pikakurssi

Viime lokakuussa Pauli Hanhiniemi vieraili Boliviassa Suomen Lähetysseuran Toivoa-kampanjan kasvona. Liki neljän kilometrin korkeudessa tuntui jatkuvasti siltä, ettei henki kulkenut.

– Asioita ei pystynyt tekemään normaalilla vauhdilla. Kaikkeen tuli jännää, hidasta harkintaa. Se oli pikakurssi siihen, miltä vanhana ehkä tuntuu.

Hanhiniemi tutustui Boliviassa työhön, jota Lähetysseura tekee paikallisten järjestöjen ja kirkkojen kanssa etenkin köyhimpien lasten auttamiseksi. Hänen tapaamansa lapset olivat käyneet Lähetysseuran tuella ammattikursseja. Tavoitteena on, ettei kenenkään tarvitsisi mennä enää kaivokseen töihin. Työnteon ohessa lapset kävivät koulua.

Reissu sai Hanhiniemen tajuamaan, miten matalaotsaisia Suomessa ollaan saavutettujen etujen puolustamisessa ja menettämisen pelossa. Suomalaisilla on paljon opittavaa solidaarisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.

– Oli valtavaa nähdä ihmisten elämänvoima vaikeissa oloissa. Miten iso asia on, kun joku auttaa ja antaa edes pienen mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin.

 

Lue myös:

Muusikko Iiro Rantala: ”En edes yritä olla cool”

Kaija Koo:”Olen aina paininut miesten sarjassa”

Jonna Tervomaa: Lapsitähteys teki varovaiseksi

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest