Milloin päätöksen teosta on tullut vaikeaa?

 Lapsuudessa ja vielä nuoruudessakin kaikki oli selvää. Seurustelusuhteen lopetus kävi sormia napsauttamalla ja oma mieli oli kristallin kirkas, että ratkaisu oli oikea. Kun valitsin aikanaan mihin lukioon haen, pienen pohdinnan ja omien ajatusten kuuntelemisen jälkeen viisi valintaa tuli helposti paperille. Muistatteko ajan, kun ei ollut huolta huomisesta eikä sana stressi ollut lainkaan tuttu?

Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän vieraannumme aidoista haluistamme. Ulkomaailman paineet, tiedon lisääntyminen, oma ego ja omat vaatimukset sekoittavat mieltämme. Myös vanhenemisen mukana tuleva vastuu (varsinkin silloin kun on jälkikasvua) pistää meidät ajattelemaan tulevaisuutta ennemmin järjen kuin tunteen kautta. Onko päätöksen teosta tullut vaikeampaa tiedon lisääntyessä ja asioiden monesta perspektiivistä katselemisen vuoksi vai siksi, että emme enää osaa siirtää katsettamme sisäänpäin vaan yritämme tarkastella maailmaa ulkoapäin käsin?

Niinkuin lapsena meidän kaikki vastaukset löytyvät sisältä, kunhan uskaltaisimme edelleen ne sieltä kaivaa. Se vaatii rohkeutta, nöyryyttä ja täydellistä rehellisyyttä itseään kohtaan. Auttaako iän ja kokemusten tuoma järki tekemään parempia päätöksiä? Vai johtuuko päätöksen teon vaikeus siitä, että haemme vastausta uudestaan (niinkuin lapsena) aidon halun perusteella ja pyristelemme ulkomaailmaa vastaan?

Päätöksen teosta on tullut iän myötä hankalampaa. Lapsena ei oli ei, itkut johtuivat surusta ja nauru ilosta. Aikuisena päätöstä mietitään paljon ja sen tuomia seurauksia osataan punnita etukäteen. Tässä tietysti olisi hyvä pitää optimistinen realismi mukana kuitenkaan sen antamatta liikaa vaikuttaa päätöksen tekoon. Koskaan elämä ei mene niinkuin suunnittelee, koskaan ei voi tietää miltä tuntuu vuoden päästä. Lapsena päätökset syntyivät hetkessä impulsiivisesti omasta tahdosta. Tietenkään päätösten suuruus tuskin oli samaa luokkaa ja harvemmin ne samalla koskivat monien muiden elämää. Aikuisena me joudumme tekemään suuria päätöksiä, jotka eivät pelkästään vaikuta itseemme vaan myös vahvasti lähipiiriimme tai työkavereihin. Silloin kun kyse on yksityiselämästä, on hyvä muistaa että itsensä onnellisena pitäminen vaikuttaa kuitenkin paremmin positiivisesti pitkällä tähtäimellä koko lähipiiriin. Myös se, että pitää muut onnellisena, tuo itselleen lisää onnellisuutta. Päätös löytyy aina sisältä – Pitää vaan muistaa tehdä se muita kuuntelematta, olla rohkea ja ennenkaikkea rehellinen itselleen.