Näin etunimet ovat vuosien varrella muuttuneet

Etunimi ei ole vain henkilötunniste: se on identiteetin vahvin symboli.

Aada, Elsa, Leo, Elias. Monen potkupuvussaan toheltavan lapsen nimi on tuttu sadan vuoden takaa. Isoisien ja isoäitien nimet ovat saaneet joukon uusia kantajia.

Ilmiö on suomen kielen yliopistonlehtorin Terhi Ainialan mukaan mitä tavallisin. Nimet tulevat uudelleen suosituiksi, kun edellisestä suosiosta on kulunut vajaat sata vuotta.
– Oman ja omien vanhempien sukupolven nimet tuntuvat ihmisistä liian läheisiltä. Niihin liittyy vahvoja henkilömielikuvia eikä niitä siksi anneta omille lapsille.

Toki on niin kutsuttuja ikivihreitä nimiä – Lauri, Anna, Eeva –, mutta niitä ei ole paljon.

Nimenannossa on myös sosioekonomisia eroja. Helsingin Vuosaaressa lasten nimet ovat erilaisia kuin vauraassa Munkkiniemessä. Erityisesti äidin iän ja koulutustason on todettu vaikuttavan siihen, millaisen nimen lapsi saa.
– Koulutetut ja iäkkäämmät äidit antavat enemmän perinteisiä nimiä, vähemmän koulutetut ja nuoret äidit kokeilevampia ja trendikkäämpiä.

Netin keskustelupalstoilla käydäänkin kiivasta keskustelua nimien sopivuudesta. Varsinkin ”lähiönimet” eli Nico-tyyppiset nimet, joiden kieliasulla on leikitelty, herättävät voimakkaita tunteita.

Ihmisillä vaikuttaa olevan jonkinlainen nimenantovaisto – käsitys siitä, että jonakin aikana toiset nimet ovat sopivampia kuin toiset. Nimen valintaan liittyy paljon tiedostamattomia syitä, vaikkakin tärkeintä on, että nimi tuntuu vanhemmista miellyttävältä.
– Ei lapselle anneta suvun nimeä, jos siitä ei tykätä, Ainiala painottaa.

Viime vuosina nimet ovat yksilöllistyneet yksilöllistymistään. Erityisesti ovat lisääntyneet uudet, omakieliset nimet, kuten luonnosta inspiroituneet Lumi, Usva ja Havu.
– Hyvä kysymys onkin, koittaako seuraavaksi vaihe, jossa ihmiset kyllästyvät erikoisiin ja yksilöllisiin nimiin ja palaavat tavanomaisiin, pitkään palvelleisiin vaihtoehtoihin.

Tulevia trendejä voi käydä uumoilemassa koirapuistoissa, sillä ihmisillä on taipumusta antaa uudenlaisia nimiä lemmikeilleen, ennen kuin ne yleistyvät lasten nimiksi. Lienee siis vain ajan kysymys, milloin talutushihnan päästä alkaa löytyä Sari-nimisiä mäyräkoiria tai Mikaksi nimettyjä mastiffeja..

  • Ihmisen suhde nimeensä on vahva ja tunnepitoinen.
  • Nimet vetävät yleistyessään muita samantyylisiä nimiä mukaansa.
  • Viime vuoden suosituimpien tytönnimien joukossa ei ollut yhtään, jossa olisi mukana R-kirjain.
  • Toiset nimet eivät tule koskaan suosituiksi, vaikka tilastojen valossa näin voisi olettaa.
  • Kun suuret ikäluokat syntyivät, lapsia kastettiin niin paljon, että heidän nimensä ovat yleisimpien etunimien joukossa vieläkin: Ritva, Tuula, Matti…
  • Viime vuosina yksilölliset nimet ovat vallanneet alaa. Nimikäsitys on laveampi ja sallivampi kuin ennen.

Poimintoja suosituimmista etunimistä

1910-luku
Johannes, Olavi, Toivo – Maria, Anna, Aili

1920-luku
Veikko, Erkki, Ilmari – Annikki, Helena, Liisa

1930-luku
Kalevi, Juhani, Pentti – Marjatta, Anneli, Anja

1940-luku
Antero, Matti, Tapio – Helena, Leena, Ritva

1950-luku
Pekka, Kari, Markku – Hannele, Riitta, Pirjo

1960-luku
Jari, Juha, Timo – Helena, Maarit, Sari

1970-luku
Petteri, Marko, Mika – Johanna, Susanna, Minna

1980-luku
Mikael, Antti, Mikko – Elina, Kristiina, Pauliina

1990-luku
Aleksi, Matias, Ville – Emilia, Sofia, Katariina

2000-luku
Valtteri, Kristian, Oskari – Olivia, Aino, Julia

2010-luku
Onni, Oliver, Elias – Amanda, Helmi, Matilda

Lue myös:

Hanna huostaanotettiin lapsena – meni aikuisena töihin lastenkotiin

Yritysjohtaja Teija irtisanoutui: ”Elämänmuutos palautti hyvän olon”

Milloin meistä tuli tällaisia hifistelijöitä?

 

Teksti
Kuva Lehtikuva

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest