Lasten kanssa laineilla – viisi vinkkiä risteilylle

Se alkoi nyt, kesäloma!

On siis hyvä hetki siis palata muutaman viikon takaiseen tunnelmaan, kun pakkasimme lapset ja lähdimme etsimään kesää ja lomafiiliksiä. Molemmat löytyivät Tukholmasta. Kuvien kanssa meinasi käydä köpelösti vioittuneen muistikortin vuoksi, mutta onneksi sain muistot pelastettua. Ristelykutsusta kiitämme lämpimästi Silja Lineä ja sen Suomi100-teemaa. Kokosin viisi vinkkiä, tai pikemminkin pientä oivallusta reissustamme.

1. Rentoudu, kun lapset viihtyvät  (mutta silmät saa olla selässäkin)

Kun lapset viihtyvät, viihtyy itsekin. Tällä hetkellä on niin ihana seurata sisarussuhteen kehittymistä, poikamme  kun menee perävaununa siskonsa perässä joka paikkaan. Sisko toimii esiliinana silloin, kun jättimäinen muumi epäilyttää tai sutsisatsin muuvit eivät osu kerralla kohdalleen. Silja Serenadella on panostettu lasten leikkitiloihin ja ohjelmaan.

Kaksivuotiaan poikamme elämä on täynnä ensikokemuksia ja suuria ihmeitä. Pian kahdeksanvuotias tyttäremme miettii, onko jo liian iso lastendiskoon tai pallomereen (ei ole, sanoo äiti). Pikkuveli toimii esiliinana silloin, kun neiti miettii kehtaako jonnekin mennä. Aina voi mennä vahtimaan pikkuveljeä ja siinä sivussa intoutua villiin muumitanssiin.

Ja aikuiset nauttivat, kun näkee miten lapset viihtyvät. Kaksivuotiaan kanssa tosin saa olla silmät selässäkin, sen verran on vauhtia elämässä.


2. Unohda buffet

Laivan buffet on klassikko, mutta suosittelen sen päivittämistä uusiin ruokaelämyksiin. Erikoisaamiainen rauhallisessa Tavolata-ravintolassa antaa ihana startin päivään. Varsinkin lasten kanssa buffetin ongelma on se, etteivät kädet meinaa riittää.

Matkaa tarjoilupöydistä ruokailupaikalle voi olla pitkästikin ja etenkin suosituimpina kattauksina on melkoisen ruuhkaista. Yritä siinä kantaa pöytään omaa ja lapsen lautasta juomineen ja samalla varmistaa, että omia ideoita saava kaksivuotias seuraa perässä. Santsikuppia hakiessa niin pientä lasta ei voi jättää yksin pöytään, sillä ei koskaan tiedä mitä hän keksii juuri sillä hetkellä, kun selkä kääntyy.

Tavolatassa kahvit tarjoillaan pöytiin ja jo se vähentää yleistä edestakaisin kulkemista. Pienemmässä ravintolassa melutaso pysyy alhaisempana ja se rauhoittaa myös lapsia (aikuisista puhumattakaan). Valikoima on hyvä ja tunnelma ripauksen ylellinen, mutta rento.

Yhtä buffet-ruokailua lukuunottamatta suuntasimme myös illalliselle Tavolataan. Nälkäiset lapset nauttivat lastenbuffetin antimista (ihanaa, kun heidän ei tarvinnut odottaa ruokaa) ja me aikuiset saimme tilata mieleiset annokset listalta. Herkulliset alkupalat, pääruoka ja jälkkäri sekä lasillinen viiniä, ei kai ihminen muuta tarvitse ollakseen onnellinen. Paitsi hyvää seuraa.

3. Rakastu Tukholmaan & Junibackeniin

Sateisen Suomen jälkeen meitä odotti helteinen Tukholma, johon oli helppoa rakastua. Luulen, että liekehtiviin tunteisiin vaikutti auringon ja ruotsalaisten yleisen hyväntuulisuuden lisäksi kiireettömyyden ilmapiiri. Koska halusimme optimoida ajan kohteessa, ostimme jo laivalta liput bussiin ja huristelimme Junibackeniin.

Kaksivuotias puhui satujunasta monta viikkoa, sen verran vavahduttava kokemus Astrid Lingrenin satuihin sukeltanut juna-ajelu oli. Itselleni oli merkityksellistä elää lapsuuteni satuja yhdessä omien lasten kanssa, vaikka en kuuna päivänä tule kykenemään lukea Veljeni leijonamieltä heille ääneen.

Siitä huolimatta Junibacken muistutti siitä, miksi satuja on olemassa. Ne avartavat, ihmetyttävät, ilahduttavat ja jännittävät sekä saavat itkemään ja nauramaan. Ne kasvattavat mielikuvitusta ja vievät paikkoihin, joista ei osaisi edes uneksia. Päivä Junibackenissa muistutti, että koskaan ei ole liian vanha uskomaan onnellisiin loppuihin.

Bonusvinkki päiväuni-ikäisten vanhemmille: nukuta perheen pienin rattaisiin ja nappaa aikaa itsellesi! Junibackenin vieressä on kiva terassi, jossa villiinnyin tilaamaan lasin samppanjaa. Se tuotiin muovilasissa, mutta se ei onnistunut droppaamaan mun tunnelmaa.

4. Kiireettömästi kannella 

Jos vain sää suinkin suosii, iltakävely kannattaa tehdä laivan kannella. Jälkkäripöydän sokerihuumat haihtuvat ja hyttiin palaa sopivasti energiaa purkaneet lapset. Rakastan katsella rannikon taloja ja miettiä, minkä niistä valitsisin, jos saisin.

Lapset kyllä pitävät huolta siitä, että hetki auringonlaskun aikaan ei heittäydy liian romanttiseksi. Jälleen kerran ne silmät selkäänkin!

5. Huolettomasti hytissä

Menevälle perheelle tekee oikein hyvää sulkeutua14 neliön tilaan ilman nettiä. Siinä missä opiskeluaikoina löysi itsensä pahimmillaan jostain autokannen alta, ovat ajat muuttuneet. Muumi-perhehyteissä on vuoteet neljälle sekä vuodesohva kahdelle. Kuudella hengellä tunnelma lienee aika tiivis,  mutta nukkumaan mahtuu mukavasti. Neljän hengen perheenä tämä oli oikein mukava vaihtoehto, varsinkin kun isokokoista kaksivuotiasta ei oikein kannata laittaa vauvasänkyyn, eikä varsinkaan yläsänkyyn nukkumaan.

Muumi-hyttejä on sekä merelle että promenadellepäin. Me saimme näkymät ostoskadulle, joka viihdytti yllättävän paljon lapsia. Itse olisin nauttinut vielä enemmän merimaisemasta, mutta se sitten ensi kerralla.

Tunnustan, että minulle teki varsin hyvää olla ilman nettiä. Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi ja koska oltiin työmatkan sijaan lomalla, offline sopi oikein mainiosti kuvioon.

Aloitin jutun siitä, että nautin siitä kun lapsetkin nauttivat. Nuo kaksi tyyppiä alkavat olla jo mainiota matkaseuraa ja tiedän, että he paranevat vain.  Laivaristeily lasten kanssa tehdään lasten ehdoilla ja jos olisimme olleet mieheni kanssa kahdelleen, olisi tämäkin juttu ihan toisenlainen. Ennen seistiin yökerhon ovella ja nyt aamukerhon, mutta hyvä näin. En muualle tahtoisikaan.

Näistä muumidiskovuosista pitää ottaa kaikki irti. Viisaammat muistuttavat, kuinka he ovat lainaa vain.

 

Risteilyn tarjosi Tallink Silja
osana Suomi100 -teemaa.