Ihmisen kokoisia unelmia

Hmm.. uskaltaakohan äitiä päästää ajamaan venettä? 

No toki uskaltaa, vaikka ihan ensimmäinen kerta olikin kyseessä. Mökkirannassa ei ole vielä laituria, eikä meillä ole edes omaa mökkiä, voi siellä kuitenkin jo venettä testailla! Veneily on ollut useamman vuoden sellainen sitten joskus-haave, sillä ilman omaa rantaa tai venepaikkaa sellaisen hankkiminen ei ole tuntunut kovin järkevältä.

Järkevältä. Ei kai kaiken aina niin järkevääkään täydy olla? Moni kiva asia jäisi tekemättä ja kokematta, jos miettii vain, mikä on jollain lailla hyödyllistä.

Moottori käynnistyy ja vene peruuttaa järvelle. Katson lapsiani, tyttären hiukset hulmuavat tuulessa ja molemmat kikattavat, kun vauhti kiihtyy. Maisema avautuu ihan uudella tavalla. Mökkimaastot ovat vielä meille aika vieraita, koska paikka on niin uusi. Näemme pikkuisia saaria, kauempana olevia naapurimökkejä ja uivan sorsapoikueen, jonka kohdalla hidastamme kävelyvauhtiin. Täällä ollaan luonnon kanssa, sitä kunnioittaen. Pikkuveli puristaa tiukemmin siskonsa kädestä. Hittoon kaikki järkevä, onhan tämä nyt mahtavaa!


Vesi on minun elementtini. Rakastan uimista, laiturilla istuskelua ja aaltojen katsomista. Järvi on minulle ominaisempi ympäristö kuin suolainen meri, sisämaan tyttöjä kun ollaan. Siitä tytöstä on vain kasvanut aikuinen, joka on vastuussa paitsi perheestään, myös unelmistaan. Aina voi odottaa sitä oikeaa hetkeä, lottovoittoa tai lasten kasvua. Sitä hetkeä, kun on enemmän aikaa, rahaa tai mahdollisuuksia.

Onneksi voi tehdä suunnitelmia, joiden avulla unelmia voi alkaa elämään heti. Pienin askelin, mutta haaveita konkretisoiden. Joskus jonkin hallitun riskin ottaen, jos se tuntuu sen arvoiselta. Yhtään päivää tai  vuotta ei saa takaisin. Lapset kasvavat silmissä, eikä kukaan voi luvata kenellekään huomista.

Kesällä kaikki korostuu. Tämä valo, ethän mene vielä pois. Lämpö ja ihmisten läsnäolo, ettehän katoa. Rentous, hymyt ja yhteiset kokemukset. Sateen tuoksu ja rakkaan syli, olkaa siinä vain niin kuin olisitte ikuisesti. Tuo lasten nauru, kun vettä pärskähtää.

Lapset rantaan, on aika harjoitella, eikä keskittymisestä tulee mitään jos pienet ovat kyydissä. Käännän veneen kahvaa, jolloin keula nousee kevyesti ilmaan. En tajua tuon taivaallista moottorista, enkä vielä osaa tarpeellisia merkkejäkään. Ajan satamalaituriin aavistuksen liian kovaa ja vene töksähtää nolosti,  peruutan takaisin järvelle. Pakko olla nöyrä, harjoitella, mennä jonnekin venekurssille! Tuli hirmuinen hinku oppia ja ottaa veneily haltuun. Tykkään tästä uudesta perspektiivistä.

Mökin kauppamatka kestää veneellä puolet vähemmän kuin autolla. Joskus siis voisi olla jopa järkevää mennä matka veneellä. Testissä oleva Buster S on kesämökkien yleisvene, jolla on näppärä taittaa vesimatkat, kuljettaa tavaroita tai käydä kalassa. Tukeva ja helppo ajaa.

Ei mikään huvijahti tai bilepaatti, vaan sellainen järkevän ihmisen turvallinen mökkivene. Kuten vaikka sellaisen käytännöllisen tyypin, joka unohtaessaan oman takin kotiin lainaa surutta isäpuolensa mökkiverkkatakkia. Eihän järkevät ihmiset halua vilustua, vaikka ei näyttäisikään samalta kuin suomenruotsalaiset trendisatamissaan cavan äärellä. Eikä tuo ollut moite, olisin joskus sellaisessa paikassa oikein mielelläni itsekin, mutta ehkä jossain toisessa takissa ;)

Minulla on haave nähdä pilvettömän taivaan elokuinen auringonlasku järveltä. Toive siitä, että lapset oppivat olemaan vesillä turvallisesti. Unelma siitä, että mökki joskus valmistuu ja voisin ajaa veneellä ostamaan maitoa ja leipää.

Mielestäni ihan ihmisen kokoisia unelmia.

Buster S on meillä blogin kautta testilainassa.