HKI

Huuuuh! Takana on about tuhat kilometriä moottoritietä ja pari eri yöpaikkaa, kodin eteinen on täynnä reissussa mukana olleita kasseja ja pesukone on pyörinyt koko illan tauotta. Sitähän se reissaaminen on, mahtavia muistoja tien päältä ja jälkeenpäin vähintään parin päivän palautumista kotona. Helppoahan tämä nyt vielä on kun voi lorvia kotona seuraavat päivät, mutta miten sitä sitten jaksaa lähteä yhtään mihinkään, kun tietää, että arki vyöryy samantien täysillä päälle, kun on vasta ehtinyt kotiutua?

   hki IMG004 hki IMG003 hki IMG002 hki IMG001

Aavistuksen epäonnisemman Tykkimäen visiitin jälkeen emme yksinkertaisesti voineet ajaa Linnanmäen ohi, kun perjantaina saavuttiin Helsinkiin. Teiltäkin sain sen verran hyvät suositukset Lintsille, että kävimme itse toteamassa, kuinka loistavsti siellä oli kaikenikäiset huvipuisto-kävijät huomioitu – ja kyllä, meillä Nooakin jo tajuaa sen verran hauskanpidon päälle, että tyyppi istui naama hymyssä siskonsa vieressä minikarusellissa ja pyörivissä kahvikupeissa. Tuskin Minean kanssa oltaisi aikanaan lähdetty varta vasten huvipuistoon, mutta lahden lapsen kanssa tehdään asioita välillä pienemmän, välillä isomman ehdoilla, ja sen huomaa, kuinka myös Nooa toivoisi voivansa osallistua mahdollisimman moneen. Anyway, Lintsi oli täydellinen – tunnelma oli ihana, laitteet monipuolisia, alueelta löytyi myös leikkipaikkoja, kioskeissa palvelu pelasi eikä jonoja juurikaan ollut ja mikä tietenkin tärkeintä, koko perhe viihtyi.

hki IMG005

hki IMG007

hki IMG006

Lintsiä (ja ehkä yhtä supernopeaa pyörähdystä Zarassa) lukuunottamatta meillä meni viikonloppu Espoossa Nikon veljen pojan rippijuhlien valmisteluissa ja itse juhlissa sunnuntaina. Leivoin juhliin pari kakkua, ja lopulta söinkin niitä ehkä palan liikaa, koska illalla olo oli sellainen, että vannoin jättäväni sokerin loppuelämäkseni. Blogiin on unohtunut ihan kokonaan kertoa, että olen viimeiset reilu kolme viikkoa noudattanut aika tiukkaa ruokavaliota, johon sokerit ei kuulu, mutta nyt olin päättänyt viettää vapaapäivää dieetistä. On hassua huomata, kuinka toisaalta helppoa ruokavaliota on ollut noudattaa, mutta heti pienenkin lipsumisen jälkeen himo herkkuihin heräsi lähes entisenlaisena takaisin. Aion tästä taistella vielä pari päivää tiukemmalla linjalla, mutta koska motivaatio tuntuu taas olevan vähän hakusessa, niin kertokaahan mulle, oletteko kukaan sokerilakkoillut, kuinka pitkään ja huomasitteko eroa omassa olossa?