Minun tarinani

Multa on viime aikoina kysytty niin monta kertaa, että miten oikein olet innostunut Triathlonista?  Minäpä kerron.

Olen nuorena tyttönä harrastanut yleisurheilua ja lajini oli 100m & 200m. Koulun lomat vietin Lahdessa hevoseni luona ja elämässäni hallitsi kaksi asiaa, hevoset ja juoksu. Lahdessa asui ystäväni  Anna , hän oli pitkän matkan juoksija. Vietin paljon aikaa Lahdessa ja seuran treeneistä Helsingissä tuli taukoa, treenasin paljon  Annan seuran Lahden Ahkeran kanssa.

Ihailin jo näihin aikoihin kestävyysurheilijoita ja seurasinkin muutamaa Triathlonistia mm. Katariina Ebeligiä  ( nyk. Laakkonen ).

Juoksu on kulkenut mun mukana läpi elämän.

Vuonna 2013  heti Splash– uimahyppykisan voiton jälkeen, ruvettiin rakentamaan Martina ja Hengenpelastajat ohjelmaa.

Ohjeman myötä minulla alkoi armoton uinnin treenaaminen. Uintitaidot piti olla hyvät, jotta saan suoritettua itse hengenpelastajan tutkinnot.

Näihin aikoihin päätin että nyt on se hetki että minä aloitan jo lapsesta asti haaveissa olevan lajin, triathlonin.

Hallussa oli juoksu ja  uinti. Hankin pyörän ja rupesin itsenäisesti harjoittelemaan.

Olin lähtöviivalla rohkeasti kerta toisen jälkeen. Lähtöviivalla ainut tavoite oli päästä maaliin.

Viime kesänä kävin kolmessa Triathlon kisassa ja yksi viesti voitettiin.  Keskittyminen meni kuitenkin täysin pyörän päällä, lapsena ihailemani Katariinan seurassa.

Edessä oli Sveitsissä ajettava kuuden päivän maastopyörä etappiajokisa Swis Epic.

Tähän treenattiin kovaa ja ajoittain projekti tuntui epätodelliselta ja vaikealta. Tämä projektin aikana oivalsin niin paljon urheilusta, sen vaativuudesta ja siitä miten se palkitsee.

Swis Epicin jälkeen aikalailla heti rupesin jo mielessäni miettimään kesää 2017. Olisko nyt se kesä kun minä  menen triahlon -kisoihin tavoitteen kanssa ja oikein valmennettuna?

En sanonut asiaa ääneen, vasta kun helmikuussa kun matkasimme Katariinan kanssa toistamiseen Sveitsiin ajamaan pyörää.

Lentokeneessa kerroin suunnitelmistani ja ajatuksesta valmentajasta. Samantien keskustelut meni aikatavoitteisiin ja tiesin että nyt on se hetki. Katriinalta sain täyden tuen ja tsempin. Se oli hetki oli aika merkittävä.

Sveitsissä ajoin pyörää tulevat triathlon- kisat mielessä.

Nyt valmennus on alkanut ja treeni kulkee hyvin. Minut on nimetty 2 XU:n viralliseksi Triathlon- lähettilääksi, seinää vasten nojaa upo uusi parhaimmistoa edustava pyörä ja usko omaan kuntoon on kova.

Mä haluan tätä ja olen valmis tekemään töitä. Luotto valmentajaan on 100% ja kohti aikatavoitetta mennään.

Tämä on mun harrastus mistä saan valtavasti haastetta, iloa ja hyvän olon tunnetta.

Toivotavasti tämä pieni tarina saa sut uskomaan sun vahvemmin sun haaveisiin, oli ne mitä tahansa.

Ihanaa viikonloppua!

XOXO