Rakkaus kypsyi parisuhteeksi myöhemmällä iällä

Erkki Pellikan, 74, ja Sirpa Nukalan, 64, rakkaus alkoi vasta kymmenen vuotta sitten kesäreissulla, vaikka jo lapsuudenkodit sijaitsivat samoilla seuduilla.

Erkki Pellikan ja Sirpa Nukalan lapsuudenkodit sijaitsivat samalla seudulla. Sirpan koti oli Alahärmän Pirin kylässä, Erkin Kortesjärvellä. Etäisyyttä oli vain 24 kilometriä.

Kun Erkki tuli nuoruusikään ja alkoi käydä tansseissa ja elokuvissa Alahärmän Voltissa, Sirpa pyöräili samoilla kulmilla lettipäätyttönä. Erkki hurautti moottoripyörällään usein Sirpan lapsuudenkodin ohi.

Sirpa ja Erkki olisivat teoriassa voineet kohdata.

Niin ei kuitenkaan heidän muistinsa mukaan käynyt. Ja vaikka he olisivatkin sattuneet tapaamaan, paria heistä ei olisi ikäeron takia voinut tulla.

Kun he vuosikymmeniä myöhemmin tutustuivat, kaikki alkoi siis puhtaalta pöydältä. Molemmilla toki oli silloin takanaan kilometritolkulla elettyä elämää.

 

”Se oli pienestä kiinni”

Sinä heinäkuisena perjantaina vuonna 2006 Erkki oli tulossa Oulusta asuntokaupoilta. Hän oli käynyt matkan varrella Kalajoella hiihtämässä rullasuksilla ja suunnitteli illanviettoa paikallisella tanssilavalla. Suunnitelmiin tuli muutos, kun lavalla soittikin nuorisobändi.

Erkki jatkoi matkaa kohti Kortesjärveä, missä odotti yösija hänen itse rakentamassaan hirsimökkikylässä.

Kokkolan kohdalla hän pysähtyi. Miksei jäisi kaupunkiin viettämään iltaa?

Sattumalta myös Sirpa oli ystävättärineen Kokkolassa kesälomareissulla. Retken määränpää oli Oulu, mutta naisporukka oli pysähtynyt Kokkolaan shoppailemaan, tutustumaan kaupunkiin ja istumaan iltaa.

Kun Erkki tuli juttusille samaan pöytään, Sirpa jutteli paljonkin. Erkkiä naisen sanavalmius viehätti.

– Sirpa ei ollut mikään tosikko, vaan puhelias ja pirteä, Erkki kertoo ensivaikutelmastaan.

Häntä miellytti myös se, että kymmenen vuotta nuorempi Sirpa oli hänen silmissään nuori nainen.

Ilta ei ollut vielä pitkällä, joten hän pyysi, että Sirpa lähtisi läheiselle huoltamolle kahville kahden kesken. Mutta Sirpa sanoi, ettei hän lähde oudon miehen kanssa mihinkään.

– No, anna edes puhelinnumero, Erkki pyysi. Pöydältä löytyi lehdenkulma ja Sirpan käsilaukusta kynä.

– Tilanne oli nopea. Niin pienestä voi kaikki olla kiinni, Erkki pohtii.

Sirpa jatkoi ystävineen matkaa, ja Erkki ajeli illan päätteeksi Kortesjärvelle. Muutaman päivän kuluttua Erkki tarttui puhelimeen.

Ajatusmaailmat kohtasivat ja juteltavaa riitti. Seurasi lisää puheluita.

– Koin yhteydenpitomme tosi luonnolliseksi ja helpoksi, Sirpa kertoo.

 

Ensitreffit viivästyivät

Heti kättelyssä Erkin oli kuitenkin paljastettava karu tosiasia: hän oli vastikään myynyt syrjäisen mökkikylänsä väsyttyään bussiryhmien kestitsemiseen. Kesän ajan hän oli vielä vuokralla yhdessä kolmesta mökistä, mutta syksystä eteenpäin elämä jatkuisi uudessa kerrostaloasunnossa.

Se sijaitsi Torniossa, 300 kilometrin päässä. Samana päivänä, jona hän oli tavannut Sirpan, hän oli allekirjoittanut kauppakirjat rakennusyhtiön konttorilla Oulussa.

Muutto pohjoiseen olisi edessä jo muutaman viikon päästä.

Sirpa ja Erkki eivät ehtineet ennen Erkin muuttoa edes ensitreffeille.

Kävi vielä niinkin, että Erkin uusi, rakenteilla ollut kotitalo Torniossa ei valmistunutkaan aikataulussa. Niinpä Erkki hiihtäjämiehenä muutti alkutalveksi niinkin kauas pohjoiseen kuin Äkäslompoloon, vuokramökkiin.

– Siellä pääsin hiihtelemään heti ensilumilta.

 

”Taiteelliset taipumukset ja kädentaidot tulivat esille”

Vasta parin kuukauden kuluttua Sirpa ja Erkki tapasivat Kortesjärvellä Erkin rakentamilla mökeillä pienen lammen rannalla. Pohja luottamukselle oli rakennettu puhelinkeskusteluissa.

Erkki loimutti lohta ja tarjosi nokipannukahvit. Sirpa vaikuttui hirsimökeistä ja yli viisi metriä korkeasta kodasta, jonka Erkki oli niin ikään itse rakentanut arkeologin luonnoksen perusteella kivikautisen mallin mukaan. Vierestä oli aiemmin löytynyt kuusi 4500 vuotta vanhaa kodanpohjaa.

– Erkin taiteelliset taipumukset ja kädentaidot tulivat esille, Sirpa kertoo.

Silloin Erkkiä harmitti. Että piti asuntokauppojen sattua huonoon saumaan. Olisi ollut eri asia jäädä korpeen asumaan, jos olisi arvannut löytävänsä seuraa.

 

”Pidän ihmisistä, joilla on jotakin kivaa tekeillä”

Sirpalle tärkeintä eivät olleet itse Erkin mökit, vaan se, että Erkki oli saanut ne aikaan.

– Olen aina pitänyt ihmisistä, joilla on jotakin kivaa tekeillä, Sirpa kertoo.

Kun Erkki sitten asettui Tornioon, pariskunta tapasi säännöllisesti, mutta harvakseltaan, noin kerran kuussa. Sirpan vieraillessa Erkin luona ohjelmassa oli usein vaeltelua tai päiväretkiä Ruotsin Lapissa. Erkin koti sijaitsi aivan kiinni valtionrajassa.

Kun suhde hiljalleen kehittyi ja vakiintui, kyläily ei enää riittänyt kummallekaan. Halu olla lähempänä Sirpaa toi Erkin neljä vuotta sitten takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Hän osti asunnon Kauhavalta, vartin ajomatkan päästä Sirpan Lapuan-kodista.

 

”Side tuntuu hyvältä”

Nelisen vuotta sitten juhannusaaton aattona Erkki valmistautui erityiseen iltaan mökkikylässä, jonka hän oli taas vuokrannut pariskunnan käyttöön. Hän oli ostanut punaisia ruusuja ja lohta loimutettavaksi. Juhla-aterian päätteeksi hän kysyi: Mitäs, jos mentäisiin kihloihin?

– Minusta tuli sitten juhannusmorsian, Sirpa nauraa.

Sirpa ei varsinaisesti yllättynyt kosinnasta. Kihloihin menoa ei ollut suunniteltu, mutta se tuntui luonnolliselta askelelta.

– On aika mukavaa olla kihloissa. Se on side, joka tuntuu hyvältä.

Sormukset he ostivat myöhemmin Kauhavalta. Sirpa valitsi yksinkertaisen valkokultaisen sormuksen, johon on upotettu muutama timantti. Erkin sormuksessa on sekä kelta- että valkokultaa ja kuvioita.

– Erkki taiteilijaihmisenä mieltyi vähän näyttävämpään, Sirpa sanoo.

”Ei tunnu vieraalta”

Häiden ajankohta on vielä auki, eikä asialla ole kiire. Sirpa ja Erkki ajattelevat, että naimisiinmenoon kuuluisi myös muutto yhteiseen osoitteeseen. Vielä ei ole sen aika.

Sirpan kotitalo on Sirpan kolmen lapsen lapsuudenkoti, ja lapset perheineen vierailevat siellä usein yhtä aikaa.

– En tunne itseäni täällä vieraaksi, eikä kukaan Sirpan lapsista ole vähääkään arvostellut läsnäoloani. Silti on kivaa, kun on myös oma koti, Erkki pohtii.

Molemmat nauttivat tahoillaan myös omasta ajasta. Erkki hiihtää ja pyöräilee, Sirpa harrastaa kulttuuria ja tapaa ystäviä. Keskiviikko on yhteinen saunapäivä. Nyt on hyvä näin.

pellikka_nukala_lapua_E1A5943_170255

”Ei voi vaatia kaikkea”

Tavatessaan Erkki ja Sirpa olivat olleet pitkään sinkkuja. Erkin avioerosta oli jo 15 vuotta, Sirpan 10 vuotta. Erkki oli ehtinyt olla välissä kerran kihloissa.

Molempien muistot sinkkuajasta ovat myönteiset. Sinkkunakin voi elää hyvää elämää.

–  Ihminen ei voi vaatia koko elämän ajan itselleen kaikkea, Sirpa toteaa.

Sinkkuna Erkki puuhasteli rakennusprojektiensa parissa, Sirpa teki töitään hammaslääkärinä julkisessa terveydenhuollossa ja nautti kulttuuriharrastuksista kuten Lapuan sekakuoron johtamisesta. Joskus kalenteri oli liiankin täynnä sosiaalista elämää.

– Oli koti, työ, ystävät ja lapset, Sirpa luettelee.

 

”Ilman tulevaisuudenpaineita”

Yksi kuitenkin puuttui. Syvä läheisyydenkaipuu ei kadonnut minnekään.

– Useimmat ihmiset kaipaavat hyvää, lämmintä ja toimivaa parisuhdetta, Sirpa uskoo.

Ystävilleen Sirpa tunnusti, että hänellä oli vain yksi vaatimus: miehen olisi oltava aikuinen eli vastuullinen ja suoraselkäinen. Sellainen Erkki on.

– Erkki on touhukas hoitamaan omat asiansa ja kotinsa.

Sirpan mukaan tunteet toista ihmistä kohtaan ovat samanlaisia kuin nuorena. Odotukset parisuhdetta kohtaan vain ovat erilaisia. Ei tarvitse perustaa perhettä, eikä ottaa yhteistä asuntovelkaa.

– Saamme jakaa vapaa-ajan yhdessä haluamallamme tavalla, ilman tulevaisuudenpaineita.

Sirpan mielestä onnellinen parisuhde on sellainen, jossa kaksi aikuista ihmistä käy rinnakkain ja osaa olla myös yksin.

– Onneen ei kuulu sellainen läheisriippuvuus, että en kestä olla ilman sinua.

 

”Pohjoinen tärkeä suunta”

Erkin mielestä parisuhteen mukavimpia puolia on nyt arjen jakaminen.

– On kivaa puolin ja toisin soittaa, että olen tehnyt ruokaa, tulepas tänne syömään.

Myönteistä on myös se, ettei Sirpan kanssa ole tarvinnut riidellä. Kiistaa tulee vain mitättömistä pikkuasioista, kuten siitä, että Erkki haluaa lähteä tilaisuuksiin ja kyläilemään Sirpan mielestä aivan liian ajoissa.

Yhdessä ollessaan Sirpa ja Erkki liikkuvat paljon luonnossa. Liikunta ja eräretkeily ovat aina kuuluneet Erkin elämäntapaan, ja Sirpa on helppo houkutella mukaan esimerkiksi hiihtolenkeille. Vauhti valikoituu Sirpan mukaan, ei Erkin, joka nuoruudessaan kahmi mitaleja Pirkan Hiihdosta.

Vaikka molemmat asuvat nyt Etelä-Pohjanmaalla, Lappiin tulee yhä toisinaan lähdettyä. Reissuilla pari yöpyy tilanteen mukaan teltassa, Erkin tila-autossa tai hotellissa.

– Pohjoinen on meille molemmille tärkeä suunta. Suosikkejamme ovat Pohjois-Ruotsin kirkasvetiset isot joet, kuten Kalixjoki, Tornionjoki ja Muonionjoki, Sirpa kertoo.

 

”On syytä elää täysillä”

Toisaalta Sirpa on saanut Erkin houkuteltua teatteriesityksiin ja konsertteihin. Erkki käy niissä mielellään, vaikka ei tulisi yksin lähteneeksi.

Erkki jäi sotilaseläkkeelle jo 47-vuotiaana, mutta Sirpa työskentelee vielä parina päivänä viikossa ja totuttelee ajatukseen eläkkeellä olosta.

Tulevaisuuden haaveissa on viettää paljon onnellista vapaa-aikaa yhdessä, istua nokipannukahveilla ja matkustella. Viime syksynä pariskunta nautti vuonomaisemista lauttareitti Hurtigrutenilla, joka kiertää Norjan rannikkopaikkakuntia.

He viettävät aikaa myös Kaskisissa, missä heillä on yhdessä kalustettu, Erkin nimissä oleva loma-asunto lähellä merta.

– Viimeistään tässä elämänvaiheessa on syytä elää täysillä joka ikinen päivä. Kiire on pantava nyt viimeistään pois, Sirpa sanoo.

Ovatko he koskaan pelänneet sitä, että joutuvat vielä toistensa omaishoitajiksi? Molemmat ovat omissa vanhemmissaan nähneet, mitä vanheneminen on.

Erkki uskoo tai ainakin toivoo, että päivittäinen lenkkeily ja terveellinen ruokavalio pitävät molemmat terveinä vielä pitkään.

– Olen joskus sanonut, että jos tulen huonoon kuntoon, ei minusta tarvitse huolehtia. Pärjään kyllä. Mutta Sirpa on sanonut, että hän kyllä pitää huolta.

 

”Evakkopojan juuret”

 Erilaista Sirpassa ja Erkissä on vuorokausirytmi. Erkki tarvitsee nykyisin vain viitisen tuntia unta yössä, mutta Sirpa nukkuu useimmiten kahdeksan ja puoli tuntia. Suhteen alussa Erkistä tuntui hankalalta odotella toisen heräämistä.

– Nyt pitkitän nukkumaanmenoa, ja jos herään aikaisin, lähden lenkille.

Toinen eroavaisuus on suhde kotiseutuun. Erkin perhe tuli Kortesjärvelle monen mutkan kautta, kun kotitalo Uukuniemellä jäi itärajan taa. Erkki joutui evakkomatkalle vain 2,5-vuotiaana.

– Erkillä on evakkopojan juuret, Sirpa sanoo.

Se näkyy siten, että Erkki on aikuisenakin muuttanut usein ja asunut kaikkiaan 17 paikkakunnalla.

 

”Kunhan on kiva olla”

Sirpa puolestaan on asunut koko aikuisikänsä Lapualla, lyhyen matkan päässä Alahärmästä ja lapsuudenkodistaan. Sirpan rakkaus eteläpohjalaisiin juuriin voi ratkaista heidän tulevan asuinpaikkansa. Onneksi Erkki viihtyy lakeusmaisemissa.

– Jos minun on kiva olla, on aivan sama, missä olen.

Kumpikin kokee löytäneensä toisessa sen oikean elämänkumppanin, jonka kanssa on mukava jakaa tämä elämänvaihe. Eikä haittaa, vaikka rakkaus kävi toteen vasta myöhäisellä iällä.

Nyt on mukavaa ajella yhdessä Kortesjärven ja Alahärmän lapsuusmailla, joilta molemmilla on lämpimiä muistoja.

 

 

 

Sanna-Kaisa Hongisto teksti
Katja Lösönen kuvat

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest