Arkisto

Koti Turun Pohjolassa

P8190099b

Muutto on ihmiselle tosi iso juttu. Jos muuttaa kokonaan toiseen kaupunkiin, se on vieläkin isompi mullistus, vaikka kaupunki olisikin tuttu. Vasta nyt syksyn lähestyessä alamme pikkuhiljaa käsittää, että olemme muuttaneet Turkuun ihan oikeasti, emmekä ole vain kesälomalla kuten niin monena kesänä aiemmin. Erityisen jännittävää on ollut tutustua täysin vieraaseen kaupunginosaan. Yksi Turun puutaloalueista, Pohjola, on nyt uutta kotiseutuamme. Työhuoneesta on tullut lempihuoneeni. Istun nytkin tässä vierassohvalla ja tuijottelen ulos. Ikkunasta näkyy omenapuita, pihlajia, vaahteroita, mansardikattoja, tiilipiippuja ja lauta-aitaa. Iltaisin pilvet ovat viime päivinä olleet vaaleanpunaisia Kähärin yllä.

P8110113bP8110100b

Vaikka äitini on viettänyt lapsuutensa Pohjolassa, oikeastaan ihan kivenheiton päässä tästä talosta, alue ei ollut minulle entuudestaan kovinkaan tuttu. Pohjola sijaitsee keskustan pohjoispuolella Ratapihankadun ja Kähärin välissä, noin 15 minuutin kävelymatkan päässä Kauppatorista. Linja-autoasemalta kun kävellään radan yli Aninkaistensiltaa pitkin, näkyy oikealla Raunistula ja vasemmalla Pohjola (kuva yllä).

P8110098bP8190115bP8190121b

Päärautatieasemakin kuuluu Pohjolaan, vaikka rata erottaakin sen muusta Pohjolasta. Keskellä Pohjolaa on Juhannuskukkula, jolla sijaitsee möhkälemäinen kuutio; Juhannuskukkulan koulutalo (ammattikoulu, kuva yllä), ja muita 50-luvulla rakennettuja tiilikerrostaloja. Myös Logomo kuuluu Pohjolaan. Äitini lapsuudenkoti sijaitsi Yrjänänaukiolla. Suurin osa aukiolla olevista puutaloista on 20-luvulta, jolloin klassismi oli muotia. Se näkyy talojen päätykolmioissa ja pilareissa.

P8110101ab  P8190109bP8190105bP8110089b

Juhannuskadulle alettiin 1920-luvulla rakentaa suuria kolmikerroksisia puutaloja. Samanikäisiä omakotitaloja on paljon myös alueen itäisessä päässä, mutta sillä (eli tällä) suunnalla niissä on mielestäni enemmän variaatiota ja mäkiset tontit ovat ehkä vähän pienempiä kuin Juhannuskadulla. Pohjola oli pitkään työläisten (ja erityisesti rautatieläisten) kaupunginosaa niin kuin esimerkiksi Martinkin puutaloalue Turussa. Nyt tuntuu, että Pohjolan ”alkuperäisasukkaat” ovat suurelta osin jo kuolleet ja vaihtuneet puutaloyhtiöissä viihtyviin nuoriin lapsiperheisiin. Sisäpihoilta kuulee paljon lasten ääniä. Tiukka ruutukaava ei kaikilta osin ulotu tänne asti, niin kuin ei Raunistulassakaan. Se luo ihan omanlaista tunnelmaa. Fiilis täällä on vähän kuin Helsingin Käpylässä ja Tampereen Pispalassa.

P8110105bP8110111b

Näitä kuvia ottaessani yllätti sadekuuro ja pysähdyin yllä olevan kuvan talon eteen pitämään sadetta. Pian puun alle juoksi eräs pohjolalainen koiranulkoiluttaja ja juttelimme tovin Pohjolasta ja aina yhtä vaivattomasta puheenaiheesta: vatsakummustani. Turkulaiset eivät kyllä ole ollenkaan niin umpimielisiä kuin mitä juoruillaan (minullakin on ollut tämä käsitys). Yhtenä päivänä saimme myös yläkerran naapurilta vauvan villasukat postiluukusta. Tai sitten kyse onkin Pohjolasta – ympäristö rentouttaa! ;)

P8190102b

Missasin keväällä Pohjolan pihat -tapahtuman, sillä se sattui juuri samalle päivälle kuin Punavuori kukkimaan -tapahtuma. Pohjolan pihat järjestetään kuitenkin ilmeisesti myös ensi vuonna. Silloin puutalojen sisäpihat avautuvat kaiken kansan pällisteltäväksi. Hingun tietoa Pohjolan seudusta. Lähinnä olen yrittänyt löytää kirjoja alueen historiasta, mutta vielä ei ole oikein tärpännyt. Tämän jutun ”faktat” perustuvat Rauno Lahtisen ja Merja Otrosen Kävely puutalojen Turussa -kirjaan vuodelta 2013.