Mistä motivaatiota treenaamiseen?

Ensinnäkin, oikein kaunista lauantai-iltaa kaikille lukijoille! Mä fiilistelen täällä myrskyä komfortisti kotiparvekkeelta. Pakko sanoa että kun saa itse tuijotella sadetta ja ukkosta suojassa niin onhan tuo aika upean näköistä! Toista se on noilla jotka tuolla sateessa kiiruhtavat suojaan myrskyltä…

Nyt kun asettelin tässä tyynyn vielä vähän paremmin selän taakse ja vesituopin tarttuma etäisyyden päähän, niin pääsen kunnolla kirjoituksen vauhtiin. Harrikin näytti ottavan paremman lepuutusasennon ja sekin tuntuu nauttivan myrsky-bongailusta. Nyt voikin sitten ruveta fiilistelemään vähän ajatuksia motivaatiosta.

Mä oon ollut viime viikon ihan super motivoitunut. Se näkyy ja tuntuu oikeastaan vähän kaikissa elämän osa-alueissa. Jotenkin olen saanut ihan uuden motivaation treeneihin ja fiksumpaan syömiseen, kuin myös töihinkin. Mutta ehkä haluan nyt vielä erityisestsi painottaa tämän postauksen tuohon terveellisiin elämäntapoihin ja liikuntaan.

Mulla meni aika pitkään keväällä ja viidakko-reissun jälkeen treenit ja syömiset ihan miten sattuu. Mulla oli jotenkin koko ajan kauhea härdelli päällä ja olin organisoinut omat aikatauluni suomeksi sanottuna ihan päin mäntyjä. Se aiheutti mulle sen, että kohkasin tapaamisista ja kuvauksista toiseen, ilman järkevää suunnittelua. Silloin olin aina päivien jälkeen niin puhki, etten yksinkertaisesti saanut enää itseäni revittyä salille tai lenkille. Saatoinkin noihin aikoihin treenailla kerran-kaksi viikossa. Joskus en sitäkään.

 

 

Mitä tulee syömisiin, niin mulla se tuntuu korreloivan aika suoraan sen kanssa, miten mä pääsen treenaamaan. Silloin kun treenit menee huonosti, myös motivaatio järkevään syömiseen on ihan hakuteissään. Toki mä tiedän kuinka pitäisi syödä ja treenata, mutta ei se motivaatio mullakaan aina ole kohdallaan ja silloin tulee kyllä vedettyä kaikin muin keinoin kuin oppikirjan mukaan. Syömiseni oli todella epäsäännöllisiä ja ihan mitä sattuu. Kävin todella paljon ulkona syömässä, eikä sielläkään sitten aina tullut valittua sitä kaikista parasta vaihtoehtoa. Mua ei keväällä jotenkin edes kiinnostanut syödä terveellisesti puhumattakaan, että olisin edes yrittänyt järjestää aikaa treeneille. Koska faktahan on se, että kyllä sitä aikaa olisi ollut jos vaan olisin halunnut. En vaan halunnut tarpeeksi.

Sitten tuossa oikeastaan viime viikolla tuli ihan täydelline ahaa -elämys. Mua rupesi jotenkin ahdistamaan tämä olotila, missä olin mennyt jo pidemmän aikaa. Epäsäänöllinen ruokarytmi, satunnaiset treenit ja kesän tsiljoonat kissanristiäiset todella alkoi tuntua omassa jaksamisessa. Mä huomasin että olin koko ajan vähän nuutunut ja mun oma luontainen pirteys oli kadoksissa. En enää mennyt semmoisessa hyvässä flow -tilassa niin kuin yleensä. Siihen kun päälle vielä yhdisti sen, että lemppari-farkut rupesi olemaan aikamoisen tukalat päällä, niin silloin tuli vaan totaali kyllästyminen siihen olotilaan.

Mua rupesi jotenkin suoranaisesti ihan ärsyttämään oma saamattomuuteni ja se että miten mä olin päästänyt itseni siihen kuntoon. On se nyt hitto kun itse jakelee kaikenmaailman haastatteluissa ja kirjoituksissa ohjeita muille, joita ei sitten itsekään noudata. Tää on varmaan se legendaarinen suutarin lapsi ja sen olemattomat kengät vertaus, mikä istuu tähän kuin nenä päähän. Sitten mulla vaan yksinkertaisesti tuli semmoinen ähky päälle, että nyt saa riittää.

 

 

Tämän viikon olen tehnyt tosi hyviä ja laadukkaita treenejä, parina päivänä jopa kahdesti. Tänään pidin lepopäivän alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, sillä kroppa tuntui aika tukkoiselta kun on vetänyt muun viikon sen verran kovaa. Vaikka haluan nyt jatkossa panostaa enemmän esimerkiksi arkeni aikataulutukseen niin, että pystyn treenaamaan enemmän, niin en halua silti vetää hommaa ihan överiksi. Olen siltikin käynyt tällä viikolla pari kertaa ulkona syömässä, enkä muutenkaan laske jokaista suupalaa. Haluan päästä takaisin hyvään fiilikseen ja oloon, mikä tulee hyvästä ja puhtaasta ruoasta sekä treenistä. Mä oikein tihkun tällä hetkellä motivaatiota, sillä jo tämmöinen viikon parempi treenaaminen ja fiksumpi ruokailu todella tuo muutosta omaan olotilaan. Olen ollut ihan täynnä virtaa ja oikein puhkun tarmoa myös arjen askareissa.

Nyt sen taas muistaa, miltä tuntuu kun treenaminen tuo virtaa ja hyvää oloa. En tajua kuinka olen saattanut päästää sen olotilan niin pitkäksi aikaa karkuun. Tätä mä en halua kyllä enää ihan hevillä luovuttaa pois vaan todellakin aion hoitaa asiani niin, että pääsen treenaamaan jatkossakin hyvin. Mun tavoitteena on liikkua ainakin 5 kertaa viikossa ja mahdollisimman monipuolisesti. Tällä viikolla on tullut spinnattua, juostua, punttailtua, zumbattua… Ja kävinpä 90min hieronnassakin. Treenissä haluan mennä ihan flow’n ja fiiliksen mukaan. Haluan liikkua niin että mulla on oikeasti kivaa treenatessa ja että saan siitä hyvän olon ja kunnon endorfiini-ryöpyn.

Nyt mulla on ihan sellainen olo, että onneksi kesän kissanristiäiset ja muut menot alkaa olla aikalailla taputeltu. Aika aikaansa kutakin ja nyt todellakin riittää tämmöinen huseeraaminen joksikin aikaa. Ihanaa päästä taas omaan rytmiin ja siihen vanhaan Jannin takaisin! Mulla motivaation takaisin löytyminen vaati sen, että mulla ei enää ollut hyvä olla. Virtaa oli paljon vähemmän kuin normaalisti, mikä luonnollisesti heijastuu ihan kaikkeen mahdolliseen tekemiseen oli kyseessä sitten työt, ystävien kanssa hengailu tai ihan vain arkiaskareet. Mulla toimii tällä hetkellä parhaimpana motivaattorina tämä olotila, minkä olen nyt näinkin lyhyessä ajassa saanut takaisin.

Voisikin ehkä siis sanoa, että kun vain saisi itsensä liikkeelle ja pystyisi vaikka edes viikon verran pakottamaan itsensä treeneihin, niin siitä saa jo sen verran boostia oloon, että se ihan varmasti ruokkii motivaatiota ylläpitää sitä fiilistä. Mä olen taas päässyt kiinni myös ruoanlaittoon enemmissä määrin ja sekin tuo hyvää oloa lisää, kun syö laadukasta ruokaa hyvistä raaka-aineista valmistettuna. Ja siihenkin kyllä löytyy aikansa kun vaan järjestää sitä. Mä pyrin nyt taas siihen, että teen kerralla vähän enemmän sapuskaa, niin ei tarvitse jokapäivä heilua menemään kyökissä. Silloin myös nälän yllättäessä kesken päivän hyvä ruoka on valmiina, eikä tule tehtyä huonoja valintoja nälkäpäissään.

Tähän vielä lista mistä mä saan henkilökohtaisesti motivaatiota aloittaa taas treenit pikkuisen retuperäisen kesän jälkeen:

  1. Treenin tuoma hyvä olo
  2. Jaksan paremmin arjessa
  3. Oma luontainen pirteys on palannut
  4. Itsevarmempi olo treenin jälkeen
  5. Vaatteet tuntuu taas mukavilta päällä. Säästyy aika pitkä penni kun ei tarvitse pistää koko vaatearsenaalia uusiksi :D
  6. Suoritukset ja tulokset treeneissä paranee alussa nopeasti
  7. Unenlaatu paranee
  8. Mieliala kohenee

 

Nyt haluan toivottaa sulle oikein rentoa lauantai-iltaa ja myrsky-bongailua. Vaikka tällä hetkellä ilma kyllä näyttäisi tyyntyneen tässä raapustelun aikana, niin saas nähdä mitä yö tuo tullessaan. Me aletaan nyt viettää Harrin kanssa lungia iltaa ja sitten ajoissa nukkumaan. Mä nimittäin haluan herätä aamulla virkeänä, koska mulla on treenit ;) Palaamme huomenissa astialle! Adiooos!

 

 

Kuvat: Eevi Teittinen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Toimitus suosittelee