Tehtävä Lapissa

Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna 8 rennon letkeää sankaria suuntasivat kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää suuntana Kittilä. Tuolloin osa oli vielä toisilleen tuntemattomia ja kukaan tuosta porukasta ei oikeastaan edes sen tarkemmin tiennyt, mitä tuleman piti. Rohkeasti he kuitenkin ottivat haasteen vastaan ja lähtivät kohti tuntematonta.

Nyt kun ollaan saatu teksti mahtipontisesti käyntiin ja lukijat koukutettua, voinkin jatkaa kerrontaa taas perinteiseen Hussimaiseen tyyliin. Olimme tosiaan kuvaamassa reilu viikko takaperin Foxin ensi syksyn uutta ohjelmaa nimeltänsä Tehtävä Lapissa. Ohjelmassa 8 henkilöä kilpailevat erilaisssa Lappi-aiheisissa tehtävissä ja  voittaja kruunattiin tuon 10 päiväisen päätteeksi asiaan kuuluvin menoin. Se kuka skaban korjasi kotiin jääkin sitten nähtäväksi! Mutta sehän selviää kun ottaa sarjan syksyllä seurantaan!

 

Tästä kaikki alkoi..

 

Luonnollisestikaan en voi kauheasti ohjelmasta, tehtävistä tai itse kilpailutilanteista paljastaa. Joten haluaisinkin keskittyä enemmän kaikkeen siihen, mitä kulissien takana tapahtui ja miten huikeiden ihmisten kanssa sainkaan tuon vajaan pari viikkoisen viettää. Kilpailijat sen sijaan on jo julkista riistaa mediassa, eli reissussa meitä oli mukana Jutta Gustafsberg, Lotta Näkyvä, Heidi Suomi, Signmark, Toni Nieminen, Hannes Hyvönen ja Markus Pöyhönen. Niin ja Hussi. Ohjelman isäntänä ja juontajana toimi Juha Rouvinen. Vaikka Juha olikin ns. “isännän” roolissa, niin ihan samalla tavalla hän oli meidän porukassa mukana, kuin kuka tahansa kilpailijoista.

 

Ensimmäinen matka porukassa

 

Huippu porukkaa!

 

 

Kuvauspäivät olivat pitkiä ja jokseenkin aika rankkoja. Ja juuri tässä kohtaa se meidän ihan mieletön porukka, joka tsemppasi toinen toisiaan astuikin suureen rooliin. Mä en olisi ikinä uskonut, että voisin ihan oikeasti saada tällaisesta kuvaustilanteesta näin mielettömiä ystäviä ja ihmisiä elämääni. Kun päivät olivat venyneet yli 12 tuntiin, niin siinä olisi helposti tullut väsy päälle ilman niin positiivista ilmapiiriä, mikä meillä oli kuvauksissa alusta loppuun.

Kuvauspäivät alkoivat joka aamu klo 8, jolloin tehtiin jokaisesta haastattelut edellispäivän kulusta ja tulevasta päivästä. Päivät päättyivät yleensä n klo 19-20 välissä, joskus vähän aiemmin, joskus myöhemmin. Kuten varmaan arvata saattaa, Lapissa kun suoritetaan tehtäviä, se tarkoittaa paljon ulkona olemista. Ja voi pojat että muuten oli takki tyhjä kun päivän oli tohottanut ulkona ja vihdoin pääsi romahtamaan sänkyyn! Me oltiin reteesti kaikki tilattu Century Filmsiltä (tuotantoyhtiö) salikortit, jotta voidaan sitten päivän päätteeksi aina käydä porukassa hikoilemassa….. Hahah, kortit saikin sitten palauttaa takaisin samaisissa kirjekuorissa, jossa ne oltiin meille toimitettu :D

 

Hussi vauhdissa.. Koska tavallinen on tylsää.

 

Mitähän tässä tapahtuu…

 

Me majoituimme Levillä Taivaanvalkeisilla, joka on aivan ihanan symppis paikka! Meillä oli jokaisella omat huoneet ja yhteiset olohuoneet ja keittiö, jossa tulikin vietettyä oikeastaan kaikki mahdollinen vapaa-aika yhdessä, mitä vain kuvausten lomassa tarjoutui. Pääsimme kuulemaan ja jakamaan ihan mielettömiä tarinoita toisistamme ja oikeasti pääsimme kurkistamaan pintaa syvemmälle. Jokaisella meistä on omanlaisemme tarina, miten tähän ollaan tultu ja upeita visioita siitä, mihin tästä oikein ollaan menossa. Oli ihan mieletöntä kuulla esimerkiksi Signmarkin (Marko Vuoriheimo) tarina siitä, minkälaisia ennakkoluuloja hän on kohdannut kuuroutensa takia ja minkälaisen työn hän on joutunut tekemään, jotta on saanut asiansa ja tekemisensä ihmisten tietoisuuteen. Mutta päättäväisyydellä ja periksiantamattomuudella kaikki on mahdollista, sen jos jonkin Marko todisti.

Hanneksen tarina kosketti myös monessakin mielessä. Jutasta sain ihan hirveästi motivaatiota ja hän sanoikin mulle ehkä parhaimmalta tuntuvat sanat, jotka olen koskaan kuullut: “Janni, sä olet ihan niinkuin mä nuorena.”. Noista sanoista tuli kyllä semmoinen lataus ja boosti, että karvat nousi pystyyn. Jutta on yksi mun suurimmista esikuvista monellakin saralla. Hän on menestynyt elämässä monessa asiassa, eikä elämä tosiaan ole aina kohdellut silkkihansikkain. Siinä on mulle (ja meille kaikille) kyllä semmoinen roolimimmi että oksat pois!

 

Ladyt Jutta ja Heidi <3

 

Lotta ja Heidi lämmittelee ottojen välissä.

 

Toni ja Lotta kelekan perässä!

 

Tiku ja Taku… :D

 

Koska koskaan ei voi olla huono hetki kaffelle!

 

 

 

Tää jengi <3

 

Rehellisestihän mä voisin luetella tähän oikeastaan ihan jokaisen tarinan, joka tuolla jaettiin, koska kaikki olivat ihan äärimmäisen inspiroivia ja myös koskettaviakin. Mä koen olevani niin onnekas, että pääsin kuulemaan nämä tarinat ja tutustumaan näihin tyyppeihin oikeasti ihmisinä, enkä vain lööppien palstoilta. Lotanhan mä nyt olen tuntenut kuin omat taskuni jo pari vuotta ja Lotta on yksi mun rakkaimista ystävistä. Mutta silti musta tuntuu, että mekin päästiin tuon reissun aikana vielä lähemmäs ja syvemmälle ystävyyttä (minkä en kyllä rehellisesti sanoen uskonut edes olevan mahdollista.). Jutankin olin tuntenut jo pidemmältä ajalta ja olenpa muuten ollut Vierumäen opiskeluaikoina Jutalla työharjoittelussa Fitfarmilla!. :)

 

Ryhmä rämä

 

Poijjaat siinä lämmittelemässä.. ;)

 

Mitä tapahtuu kun Lotta ja Hussi päästetään irti…

 

Pelkojen ja itsensä voittamista

 

 

Mä haluaisin kuitenkin sanoa tähän vielä muutaman sanan jokaisesta, koska jokainen tosta porukasta ansaitsee muutaman mietelmän.

Heidi.

Hän on kertakaikkisen upea nainen niin sisältä kuin ulkoa. Oli hauska huomata, kuinka rempseä ja räväkkä puoli Heidistä paljastui. Mielikuvani Heidistä on nimittäin ollut hyvinkin hillitty, koska päällimäisenä mielessä on ollut urheilutoimittajan ja uutisankkurin roolissa oleva mimmi. Heidillä oli ihan mieletön tarina takanaan ja oli mahtavaa päästä keskustelemaan elämästä. Huikea tsemppari ja hän jos joku näytti, mitä on itsensä ylittäminen!

 

Mahtavat naiset Tanja ja Heidi

 

Lotta.

Jos jonkun ihmisen kanssa mulla klikkaa, niin se on Lotta. Me taidetaan olla jo vähän kuin vanha pariskunta, toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen. Tämä ystävyys oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä, sillä tutustuessamme Lapissa Bootcampilla pari vuotta takaperin ja saman majoituksen jakaessamme, totesimme jo ensimmäisenä päivänä vain että: “eikai haittaa jos käyn vessassa ovi auki?”.

 

Aamu käynnistyi sumopaini videoita katsellen…

 

 

Toinen toiseensa tukeutuen.

 

Beacause we can.

 

Jutta.

Kuten jo kerroin, ehkä yksi maailman inspiroivimmista naisista. Jutta on vahva, itsenäinen ja lämmin ihminen. Jutasta huokuu se, että hän on sinut itsensä kanssa ja se välittyy ympäristöön ihan mielettömänä lämpönä ja positiivisena energiana.

 

Relaa ja arskaa <3

 

Autonkunta Gustafsberg, Suomi, Hyvönen, Pöyhönen, Nieminen.

 

Hannes.

Ilman Hannesta meillä olisi ollut reissussa aika köyhät aamupalat :D Eli lämmin kiitos vielä joka-aamuisesta tuoreesta kahvista ja puurosta, jonka koko porukalle loihdit. Hannes on suuren sydämen omaava, huomaavainen ja epäitsekäs ihminen. Oikeudenmukaisuus kuvaa Hannesta ehkä kaikista parhaiten.

 

Master chef ja Mestari

 

Toni.

Enpä muista koska olisin nauranut niin vatsanpohjastani kuin Tonin kanssa! Aivan mieletön huumori! Toni on maanläheinen, nöyrä ja varmasti Suomen epäitsekkäin ihminen. Sen todisti monet teot matkan varrella, mihin ei kukaan muu meistä olisi kyennyt. Toni on myös aikamoinen monitaituri!

 

Koska Toni kuulema on ravimiehiä

 

Markus.

Luonnonlapsi Markukselta ei muuten jää sanat kurkkuun! Markuksen kanssa pystyi keskustelemaan ihan mistä vain, aina päivän polttavista uutisaiheista, urheiluun ja syvällisiin asioihin. Markuksen tilannekomiikka on aivan omaa luokkaansa ja yleissivistys sellaisella tasolla, että moni kalpenee kateudesta.

 

Melkein normaalisti…

 

..ja sit ei vaan enää pysty! :D

 

Marko.

Marko todisti sen, että kuurous ei ole este, eikä hidaste. Marko puhui todella avoimesti elämästään kuuroudestaan, mikä opetti meille ihan jokaiselle varmasti jotakin. Marko on hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen, mutta ennenkaikkea rohkea. Kun koko muu maailma on yrittänyt polkea Markoa jalkoihin, hän on noussut ja mennyt tuulta päin kahta kovemmin. Ja kyllä muuten aikamoisella menestyksellä on mennytkin! Erittäin inspiroiva persoona ja hyvä esimerkki meille kaikille siitä, mitä on mahdollista saavuttaa. Esteet on vain omassa päässä.

 

Aikamoisia kötöksiä syntyi näiden kahden käsistä… :D

 

Juha.

Juha on kyllä yksi eleganteimmista ihmisistä, joihin olen saanut tutustua (jos nyt miehestä saa sanoa niin). Luulin itseasiassa aluksi, että Juha on pohjoisesta kotoisin. Hänessä yhdistyy lappalainen luonnonläheisyys ja kaupunkilainen tilannetaju. Juhasta huomaa, että hän tietää missä seisoo ja mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Viilipyttymäinen rauhallisuus yhdistettynä hyvään huumoriin kuvaa osuvasti Juhaa.

 

Isäntä.

 

Näin sain kaikista sankareista edes pienen pienen ripauksen jaettua myös teille muille. Lapin reissu oli ihan huikea kokemus ja luulen, että näin ainutlaatuista reissua tuskin tulee samankaltaista enää vastaan. Tehtävät oli sellaisia kokemuksia, että niistä on kaikki arkisuus kaukana. Kaikki oli myös tuotannon puolesta hoidettu hienosti meitä ajatellen ja asiat oli hoidettu ihan vimpan päälle. Nyt vaan jäädäänkin sitten jännäämään, mitä tuleman pitää.. ;)

Ps. Huomenna olen aamupäivästä Eläinystäväni -messuilla Rescueyhdistys Kulkureiden osastolla (5k31).  Menossa mukana myös ihanista ihanin Eva Louhivuori ja hänen Edi-koiransa, joka on adoptoitu Suomeen Kulkureiden kautta. Tulehan moikkailemaan ja laittamaan Edille parit rapsutukset! <3

Pps. Huomenna tulossa myös ohjeet minikuminauhatreeniin. Stay tuned!

 

 

Kiitos koko teamille <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Toimitus suosittelee