Miksi täydellinen nahkatakki huumaa kuin ensirakkaus?

Anna-Kaari Hakkarainen miettii, että nahkavaatteet ovat kuin avioliitto aikoinaan: ikuisia.

iro

 

Se oli musta ja vanhuuden rypistämä. Se tuoksui tupakalta ja partavedeltä. Ja ääni. Sen kuuli parvekkeella aamuyön hiljaisuudessa: narinan, jonka se päästi, kun pimeydessä hohtava tupakka lähestyi huulia. En ole varma, olinko ihastuneempi takkiin vai sen kantajaan.

Poika oli tietenkin rokkari. Ja tietenkin sitä tyyppiä, jonka vuoksi itketään. En enää muista, miksi olin niin ihastunut poikaan. Mutta muistan miltä takin paino tuntui harteillani, kun minulle tuli kylmä.

Olen ehkä alitajuisesti verrannut kaikkia maailman nahkavaatteita ensirakkauteeni: nahka on päässyt kaappiini vain kenkien, laukkujen ja pikkuruisten kaulusten muodossa.

Nyt olisi hyvä aika miettiä suurempaa nahkasijoitusta, sillä nahka on perinteinen syysmateriaali.

Ihminen on suojautunut nahkaan luolamaalausajoista asti. Nahka kesti kulutusta ja suojasi. Keskiajalla nahasta tehtiin jopa haarniskoja niin, että sitä kovetettiin keittämällä.

Minun on mahdotonta puhua nahasta puhumatta mustasta nahkatakista – mutta niin on muidenkin nahkaturisijoiden. Saksalaiset lentäjät käyttivät sitä ensimmäisessä maailmasodassa. Toisessa maailmansodassa se siirtyi SS-miesten ylle. Sotien jälkeen siihen keksittiin pukea amerikkalaiset poliisit. Ja 1950-luvulla sen löysivät moottoripyöräilijät ja viihdeteollisuus. Kyllä, näet silmiesi edessä saman kuin minä, Marlon Brandon taltuttamassa moottoriorhiaan nahkatakki puoliksi auki ja James Deanin nojailemassa seinään. Mielikuvan taustalla peukkujaan nostaa Fonzie.

Mustan nahkatakin ovat omineet vuorotellen punkkarit, rokkarit ja metallifanit. Catwalkeille se asteli ensimmäisenä Yves Saint Laurentin kynästä. Klassisen Perfecto-mallin rinnalle tuli muitakin malleja ja mustan rinnalle värejä.

Nahan mielikuvissa on jotain syntistä – jostain syystä pojat, jotka itkettävät tyttöjä, pukeutuvat nahkatakkiin. Joidenkin mielestä syntisyys johtuu eettisistä syistä: suunnittelija Stella McCartney ei käytä nahkaa, edes kengissä.

Mitään vaatetta ei kannata ostaa hetken mielijohteesta. Ei etenkään nahkavaatetta. Ympäristökuormituksen lisäksi nahka on aina jonkun selkänahasta, vaikka se olisikin lihateollisuuden sivutuote.  Toisaalta nahka on kestävä mate­riaali. Parempi ostaa täydellinen nahkatakki eliniäksi kuin ostella takkeja, jotka ovat ihan kivoja ja hajoavat käsiin.

Minä haaveilen täydellisestä biker-takista. Sen pitäisi olla vintagea. Pitäisin sitä valkoisen silkkipaidan kanssa ja tuntisin olevani vähän pahis.

En usko, että koskaan ostan sitä. Jotkut asiat ovat täydellisiä vain muistoissa.

 

Teksti: Anna-Kaari Hakkarainen Teksti: Anna-Kaari Hakkarainen
Takki: Iro / Jone leather biker jacket €1,070 Net-a-Porter

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest