• Maija

    Mahtavaa, että olet jaksanut koota monta postausta todella tärkeästä asiasta.

    Meillä on kokemusta päiväkodin aloituksesta kahden lapsen kohdalla ja yksi kokemus päiväkodista perhepäovähoitajalle siirtymisestä. Päiväkodin aloitukset ovat sujuneet molempien kohdalla yllättävän hyvin, toki nuoremman lapsen kohdalla aloitus oli helpompi, koska isoveli oli samassa ryhmässä kevään ja kesän.

    Perhepäivähoitajalle siirtyminen päiväkodista esikoisen kohdalla ei sujunut kovin hyvin, koska aloitus siirtyi useita viikkoja ja poika tottui kotona oloon. Itse olen ajatellut, että lapsi ei ehkä kuitenkaan kovin hyvin viihtynyt hoitajalla (johtuen hoitajan omista lapsista, joiden kanssa ei tullut toimeen ). Kyllä hän toki useimmin meni reippaasti hoitoon, joka oli 2 päivää viikossa, mutta nyt päiväkotiin menee todella innoissaan ja joskus saattaa vapaapäivänä kysyä, että joko pääsee kavereiden kanssa leikkimään.

    Tällä viikolla esikoisen elämä mullistui jälleen, kun siirtyi isompien ryhmään. Ensimmäisenä päivänä käperryttiin äidin syliin ja itkua tuhertaen jäi hoitoon. Illalla, kun tulin kotiin ja kysyin, että oliko ollut kivaa ja oliko saanut uusia kavereita, niin vastaus oli, että oli ollut tosi kivaa ja oli saanut paljon uusia kavereita. Osasi nimetä jo monta uutta kaveria, tyttöjä ja poikia. Oli toki parhaan kaverinsa kanssa leikkinyt pihalla, joka joutui vielä jäämään pienien ryhmään.

    Pikkusisko ei kuulemma ole moksiskaan, vaikka isoveli vaihtoi ryhmää. Hän iloisesti nauraa ja hymyilee ja leikkii kaikkien kanssa. Nyt ovat tosin kotona halinut enemmän toisiaan, kun eivät näe hoidossa ulkoiluja lukuunottamatta.

    Nöpsy on ymmärtääkseni sosiaalinen poika, joten päivähoidon aloitus sujuu toivottavasti ongelmitta. Kavereiden saaminen on 3-vuotiaalle mahtava kokemus ja itse olen huomannut ryhmässä toimimisen kehittäneen lapsiani todella paljon.

    Ja kommentissani ei näköjään ollut päätä tai häntää, mutta kerronpahan nyt kuitenkin :D

    Ihanaa hoidon aloitusta teille :)

    • Iina / MouMou

      Ei tarvitse ollakaan! Musta on kiva lukea kokemuksia, vaikka niistä ei konkreettista apua olisikaan. Eli kiitos, kun jaoit omasi. :)

  • siiri

    Moi, kiitos tästä! 2vk ja meilläkin alkaa. En muista ootko kertonu millaiseen päiväkotiin ja millä kuviolla Nöpsy menee, teetkö siis kokopvtyötä? :) Mikä päivä aloitatte?

    • Iina / MouMou

      En ole sen enempää aiheesta kirjoittanut. Syyskuussa aloitetaan molemmat! :)

  • Paula

    Meidän esikoinen aloitti 1,5-vuotiaana perhepäivähoidossa. Olin ollut töissä jo reilun puoli vuotta (15h/vko tosin) ja hän oli tottunut siihen, että täti, setä tai joku isovanhemmista hoitaa. Oli todella reipas poika (jo pienenä), ja vaikka olikin melkoinen äidinpoika ja tissiposki vielä tuon ikäisenä, ei mitenkään roikkunut minussa tai itkenyt perään. Käytiin viikon ajan yhdessä tutustumassa paikkaan, ja poika näytti hyvin viihtyvän siellä muiden lasten kanssa.

    Olikin siis melkoinen järkytys, kun hän itkikin siellä reilun viikon päivät pitkät isin perään, joka siis vei hänet hoitoon. Ensimmäisen kahden viikon aikana poika ei ollut hoidossa suostunut syömään mitään, juonut vain muutaman hörpyn maitoa. Hainkin hoidosta joka päivä melkoisen nuutuneen pojan. Homma alkoi kuitenkin onneksi luistaa sen parin viikon jälkeen ihan ok, ja kuukauden perhepäivähoitoilun jälkeen lähti aamuisin sinne jo ihan mielellään. Mutta oli kyllä melkoinen shokki, kun en ollut epäillyt hetkeäkään, että hoidon aloittamisen kanssa tulisi hankaluuksia.

    Seuraavan lapsen hoidon aloittamista (myös reilu 1,5-vuotiaana) sen sijaan stressasin monta kuukautta paitsi näiden aiempien kokemusten vuoksi myös siksi, että kakkonen oli huomattavasti riippuvaisempi minusta ja itki perääni aina, kun poistuin näköpiirissä. Hiukan helpotti se, että poikien oli tarkoitus aloittaa pienessä päiväkodissa, jossa eivät toki olleet samassa ryhmässä, mutta ryhmät olivat pienuutensa vuoksi paljon tekemisissä toistensa kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja pojat eivät sitten menneetkään päiväkotiin. Puoli vuotta myöhemmin alkoi kuitenkin kerho, ja se oli ihan juuri niin hankalaa kuin pystyin kuvitellakin😂 Ensimmäiset viikot menikin aikalailla itkien, mutta alkoi se lopulta luistaa. Toki kerhoon tottumisessa voi kestää ihan siitäkin syystä, ettei se oli päivittäistä hommaa vaan ainoastaan pari kertaa viikossa. Kertojen välillä ehtii jo unohtua koko kerho, kun siitä ei heti samalla tavalla tule rutiinia.

    Mutta tsemppiä teille hoitohommiin. Alku voi olla vaikeaa, tai sitten ei, mutta kyllä se siitä lähtee rullaamaan😊

    • Iina / MouMou

      Voi pienet! Tässä on vähän sama kuin synnytyksessä, kun ei tiedä yhtään, miten käy, mutta tietää, että stressikin on turhaa. Ja silti stressaa! <3

  • Sirppu

    Mulla esikoinen oli ekan vuoden perhepäivähoidossa 1v.uotiaana ja onneks sattu ihana hoitaja ja paikka 😊sitten tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja hoitopaikka vaihtui päiväkotiin mut onneks sopeutui hyvin. Nyt kun toinen menee tietenkin isoveljen kanssa samaan päiväkotiin niin se jännittää että miten se pieni siellä pärjää kun on isompi ryhmä 😣

    • Iina / MouMou

      Oi, ihana kuitenkin, että oli veli tukena siellä. Jännittävät ajat teilläkin! :)

  • Tiina/ Fitfatmama

    Huh ootpa tehny ison urakan,noista koosteista varmasti iso apu monelle -kiitos miunkin postauksen nostosta :)

    Eetulla alkoi itseasiassa tänään uudessa päikkärissä hoito jossa tulee osa-aikaisena käymään.Kerkee tottua uuteen hoitoon enneku vauva tulee :)

    • Iina / MouMou

      Kiitos, kun autoit urakassa. Googlella löytyi yllättävän huonosti postauksia. :/

      Tsempit teillä uuteen paikkaan! <3

  • Minnea

    Vau, ompa lista! Osa näistä onkin jo tuttuja, mutta monta vielä lukematta! Jes! Nyt melkein harmittaa, etten ole itse tällaista kirjoittanut :D

    • Iina / MouMou

      Löytyi kyllä kivan paljon. Toivottavasti itse voi syksyllä kirjoittaa positiivisen postauksen samasta aiheesta. :)

  • Maitoviiksi

    Meillä aloitus 2-vuotiaan kanssa perhepäivähoidossa sujui hämmästyttävän hyvin. Olin alkuun 2 viikkoa mukana, kävimme jonain päivänä puistossa yhdessä leikkimässä, toisena leikkimässä sisällä, joskus aamupalapöydässä jne. Ensimmäinen virallisen mittainen päivä oli vasta aloittaessa. Lapsi jäi ihan mukavasti hoitoon, äiti sitten työmatkan itki. Lähinnä iltaisin kaivattiin enemmän sylissä olemista ja yöt olivat hieman levottomampia. Hoitopaikastaan lapsi ollut tosi ylpeä, kun siellä hän saa leikkiä ja me vanhemmat emme saa jäädä leikkimään. Iloisesti vilkuttelee heiheit aamulla ja päivällä juoksee halaamaan sekä vie kierrokselle ihailemaan pihaa.
    Aloitus meni siis paremmin kuin hyvin, vaikkakin se riipi sydäntä. Ja loppuen lopuksi teki koko perheelle hyvää.
    Tsemppiä hurjasti hoidon aloitukseen!!

    • Iina / MouMou

      Kiitos! Vähän jännittää, miten siinä käy, kun ei kovin pehmeää alkua ehkä pystytä järjestämään. Täytyy toivoa parasta. :)

  • Jenni

    Oot tehnyt ihan hurjan työn näiden keräämisessä, siitä on varmasti apua tosi monelle! Meillä ensimmäinen aloitti päivähoidossa osa-aikaisena noin puolentoista vuoden iässä (vähän ennen kuin toinen muksu syntyi ja käynnistelin omaa yritystoimintaani). Toisen kohdalla sain yllättävän työtarjouksen hänen ollessaan 9kk ja töihin oli lähdettävä heti kerralla täysipäiväisenä. Muistan, kuinka itsestä tuntui ihan vahvasti että oma lapsi pärjää etenkin kun mukana on paras kaveri eli se oma vanhempi sisko, joka auttaa uuden arjen opettelussa. Kaikki muut tuntuivat kuitenkin ajattelevan, että onpa se pieni ja miten sinä jo nyt hoitoon raaskit viedä. Oma päivähoitomme oli kuitenkin tiivis pieni ihana kodinomainen ryhmä, varsinainen titteli taitaa heillä olla ryhmäperhepäivähoito (mikä sanahirviö?) ja olin alusta asti varma, että myös pienimmäiseni saa siellä huolta, tukea ja läheisyyttä mikä tietysti oli tärkeää :) .

    Yhä edelleen koen hoitoreppujen pakkaamisen, jokavuotisen ulkovaatteiden uusimisen ja hoitoon keksittävien ”tuo soitin”-päivien tehtävät haasteellisiksi. Hoitorepuissa pidetään aina peruskamat, mutta ne tuodaan joka päivä kotiin, jotta mahdollisuuksien mukaan illalla tarkistetaan että kaikkea tarpeellista on. Ulkovaatteita en usko oppivani koskaan ostamaan oikein (valinnanvaraa on liikaa) ja sitten vieläpä oppia toimimaan näissä suomen vuodenajoissa oikein; jos talvella aamulla on pakkasta ja iltapäivällä loskaa, pitäisi se osata aamulla kristallipallosta ennustaa että voisi pakata molemmat kamat mukaan. Ja lukuisia kertoja olen edellisenä iltana jostain hoidon erikoispäivästä milloin askarrellut vessapaperirullista marakasseja ja milloin ommellut tyhjästä naamiaisasuja :D !

    Minä koen tosi tärkeäksi sen, että alusta asti yhteistyö hoitopaikan kanssa pelaa. Minusta tämä tuo tullessaan sen, että molemmilla on pieni kynnys sanoa toisilleen tai kysyä, jos on kysyttävää. Juttelin taannoin erään ystäväni kanssa, joka on päiväkodissa töissä ja yhä enemmän mielessäni konkretisoitui, kuinka tärkeää hyvät ja lapselle sopivat aikuiset ovat. Nimittäin taas kerran hänen kanssaan puhuessani muistin, että todellakin; arjessa monesti lapset ovat enemmän tunteja hereilläoloajastaan siellä hoidossa, kun omien vanhempien kanssa kotona.

    Tsemppiä hoidon aloitukseen, se varmasti menee teilläkin tosi hyvin! Vaikka alku olisi takkuista, homma tasaantuu yleensä muutaman viikon aikana :) . Ainiin, olethan muistanut valmistella myös itseäsi työpäivien aloitukseen ja siihen, että lapsesi tosiaan menee hoitoon? Tämä jää monesti tekemättä ja sitten huomaakin, että lapsi on ihan kuin kala vedessä ja itse on lähinnä hukassa :D !

    • Iina / MouMou

      EN! Olen aivan pihalla enkä edes oikein tajua, että oma arkikin muuttuu radikaalisti. Onneksi noissa postauksissa oli ainakin yksi, jossa äitikin sai kohta kohdalta neuvoja! :D

  • Mirkka / Hima Saimi Blogi

    Kiitos listauksesta! Tämä on tallennettu ja kaikki tekstit tulen lukemaan, kun sopiva hetki koittaa. Pojan (n.2v) päiväkotiharjoittelut alkaa tänään ja voin myöntää, että en ole valmistautunut mitenkää vaikka kyseessä onkin ensimmäinen lähtijä. En ole edes itse viemässä poikaa, kun isänsä on vapaalla = hän pukee ja vie. Nimikointitarrat ajattelin tilata asap (kunhan keksin oikean mallin :) ) Ja jossakin vaiheessa sitten jaettava omat tuntemukset blogissa :) Saako linkittää tekstin myöhemmin tänne kommentteihin?

    • Iina / MouMou

      Ehdottomasti! Olisi kiva lukea. :)

      Meillä valmistautuminen on niinkin pitkällä, että olen vasta tilannut ne tarrat.

  • Jenni S. | big mamas home

    Kiva idea koota kaikki postaukset yhteen, kun tässä asiassa riittää varmasti kysymyksiä. Itse yritin aikanaan vain selvitä paniikista, jonka lapseni päivähoidon aloitus minussa synnytti. (Lapsi oli valmis päivähoitoon, äiti ei.) Silloin ei päähän mahtunut juurikaan järkeviä ajatuksia.

    Me päädyimme tyttäremme kanssa aloittamaan perhepäivähoidon hieman vajaa vuosi takaperin, kun palasin äitiysloman jälkeen töihin. Henkilökohtaisesti minulla ei ole kokemusta muusta, kuin perhepäivähoidosta, jossa olin itse taaperosta kouluikään. Jotenkin se tuntui alle vuoden ikäiselle turvallisemmalta vaihtoehdolta, kuin iso päiväkotiryhmä. Meillä kun ei ollut mahdollisuutta siirtää hoidon aloitusta. Mutta hyvin on mennyt. Tyttö ei ole vielä kertaakaan itkenyt päivähoitoon jätettäessä vaan on aina mennyt mielellään tutun tädin syliin ja vilkuttanut äidille hymyillen. Meillä on siis muutenkin supersosiaallinen ja aika itsenäinen lapsi. Nykyään jo yksivuotia Pikku E, on saanut itselleen yhden BFF:n ja viihtyy hoidossa niin hyvin, että kun toinen vauva syntyy, hän saa siellä jatkaa. Onpahan kaksi vuotiaalla sitten muutakin aktiviteettia, kuin äidin ja vauvan kanssa hengailu. Ja äiti saa sitten päivisin nuuskutella vauvaa aivan rauhassa.

    Olemme kuitenkin puhuneet mieheni kanssa, että kun neiti täyttää kolme, päiväkoti voisi olla taitojen ja sosiaallisen kehityksen kannalta aavistuksen parempi paikka. Mutta sitä katsotaan sitten. Ehkä palaan silloin näihin postauksiin ja haen niistä apua mahdollisiin hyperventilaatioahdistuskohtauksiin. :D

    P.s. Ihania kuvia.

    • Iina / MouMou

      Onpa ihana tilanne, että lapsi tuntuu viihtyvän. Ymmärrän täysin PPH-ratkaisun, itsekin olin aikanaan ja tykkäsin kovasti. Meillä vaan pienessä kylässä oli eri tilanne, kun kaikki tunsivat toisensa ja tiesivät, kuka PPH on millainenkin tyyppi. Helsingissä ajatus sopivan löytämisestä aiheutti lähinnä paniikin mulle! :D

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Toimitus suosittelee